Tsädää!

Päivän biisi: Kouji Kaya - Victory Transformers: Victoryn avausbiisi
 
CosplayGaala 2012 pukuilutti ihmisiä 25.11.2012 (sunnuntaina) Helsingin Gloria areenalla. Tapahtuma oli järjestetty neljättä kertaa, mutta viidennestä kerrasta ei vielä tiedetä. Huhut kertovat tämän saattaneen olla viimeinen CosplayGaala. UruharaFC on ottanut osaa ilonpitoon (?) kaiken kaikkiaan kolme kertaa. Viime vuonna jäi CosplayGaala kokematta, vaikka olimmekin aikoneet osallistua pukukilpailuun. Aiheemme oli sama, eli Transformers Kiss Players -ryhmä, mutta koko touhu kaatui siihen, ettei tytöille haluttu saada oikean värisiä kankaita asuihin! Tällä kertaa meitä onni suosi ja kankaat olivat viimeinkin kasassa Kiss Playereitä varten.
 
Muutaman viikon ajan oli luvassa mielenvikaista ompelua, maalaamista ja tanssimista. Tunnelmaa piti korkealla You Tubesta katsottu Bakugan New Vestroia. Kolmesta puvusta Shaoshaon puku oli jo valmiina, tosin puvustomestarimme Päivi halusi tehdä pieniä muutoksia tähänkin asuun. Marissaa ja Ataria varten oli valmiina muutamia yksittäisiä osia, joista osa meni vaihtoon heti kättelyssä. Päänvaivaa aiheuttivat niin väärän väriset peruukit kuin tilattujen kankaiden saapumattomuus ja tavaroiden hajoilu. Yhden styroksipallon maalaaminen osoittautui allekirjoittaneen mielestä melkoisen haastavaksi ja aikaa vieväksi tehtäväksi! Lauantaina 24.11 kolmen joukkiomme vääntäytyi Savonlinnan juna-asemalle ja sieltä Kouvolaan, jossa pidimme vanhempien luona pienen tauon, ennen kuin sunnuntaina aamulla matka jatkui kohti Helsinkiä. Syy pysähdykseen Kouvolassa on se, että Savonlinnasta suoraan Helsinkiin menee sellainen viisi tuntia, mutta kun ensin matkustaa Kouvolaan ja täältä Helsinkiin, aamulla pääkaupunkiin selviää alle kahdessa tunnissa. Tällä tekniikalla selviää kaikissa etelän pään coneissa helpommin. Päivi ja Miia työskentelivät myöhään yöhön pukujen viimeistelyn kanssa. Allekirjoittanut yritti nukkua odottaen kauhulla sunnuntaita.
 
Sunnuntai alkoi aamuvarhaisella, kun ryhdyimme meikkaamaan ja laittamaan hiuksiamme kuntoon. Aamun tärkein missio oli saada Shaoshaon nuttura tehtyä siististi. Ensimmäinen suoraan Helsinkiin menevä juna lähti 9:22, joten päätimme ehostautua Kouvolassa, jotta Helsingissä tarvitsisi vain hypätä pukuihin ja laittaa peruukit päähän. Helsingissä olimme meikit naamassa 10:48 ja Glorian kuumassa ja täpötäydessä pukuhuoneessa siinä 11:10. Tavaraa oli kaikkialla ja käytävät ruuhkautuivat tuomarointiin jonottavista ihmisistä. Päivi puetti ensimmäiseksi minut ja Miian asuihimme, jonka jälkeen hän laittoi oman pukunsa päälle. Sekä Atarin että Marissan peruukit olivat hieman romahtaneet ja pukuihin tullut muutamia kurttuja (joita Päivi sitten silitteli ennen näytöstä pois) ja minun musta hiusrajani rapisi kuumuudessa olkapäille tuhrien kaiken mustaan. Pahimpana vastoinkäymisenä Atarin saappaat eivät kestäneet kaikkea sitä painetta, vaan toisesta sanoi vetoketju että RÄKS nilkan kohdalta. Mikä vetoketjuilla on meitä vastaan? Atarin saappaista voisin sanoa, että VIRHEISTÄ OPPII. Kotona saappaat lensivät roskiin ja ensi kerraksi ne tehdään eri tavalla – jahka ensin löytyy uudet saappaat. Liimasimme tuomarointiin saappaan kasaan, jonka jälkeen Päivi ompeli sen kiinni näytöstä varten. Onneksi vetoketju hajosi vain nilkasta eikä koko matkalta. Asuissa ilmeni pieniä istuvuusongelmia ja tietyt ratkaisut eivät toimineet odotetulla tavalla, mm. vuoritus tykkäsi tunkea itseään esille. Jutun juju on kuitenkin se, ettei näitä ongelmia pidä esitellä, vaan yrittää peittää ne. Jahka coni on ohitse, tekee vaadittavat muutokset ja seuraavalla kerralla puku toimii vaaditulla tavalla. Tuomarointi pääsi hieman venymään ja meidän joukkomme sipsutteli tuomarien eteen pieneen ahtaaseen koppiin vasta puoli yhden jälkeen. Tuomareilla ei paljoa sanottavaa ollut. He olivat luultavasti nääntyneet siitä valtavasta määrästä ihmisiä, joita heidän oli pitänyt tuomaroida aamupäivän ajan (aloittelijat, kokeneet ja joukkueet). Tosin kyllä sen puvun tason näkee ilman sen suurempia kysymyksiäkin. Tuomaroinnista lähdimme valokuviin, jonka jälkeen palasimme pukuhuoneeseen syömään ja viimeistelemään pukujamme. Itse kävin katsomassa yksilökilpailuja ja harjoittelimme myös omaa näytöstämme vielä muutaman kerran käytävällä. Kello 15:00 alkoi ryhmäkilpailu ja meidän ryhmä numero kaksi aloitti tämän viiden joukkueen kilpailun.
 
Oletteko huomanneet, ettei cosplay kilpailussa ole koskaan kilpailija numero ykköstä? Kysyin asiasta, ja tässä vastaus: Kukaan ei kilpaile numerolla 1 coplaykilpailussa, koska esim. yleisöäänestyksessä ihmiset äänestävät helpommin numero ykköstä kuin muita numeroita. Kukaan ei ole ykkönen ennen kun kisa on kisattu! Siksi kilpailijoiden numerointi alkaa vasta kakkosesta.
 
Vastasin itse meidän näytöksestämme. Kun keksimme Päivin kanssa noin kaksi vuotta sitten koota Kiss Players ryhmän, olivat ajatukseni näytöksistä hyvin erilaiset, ja nykyisen näytöksemme viimeistelin kasaan vasta muutama viikko ennen esitystä. Yksinkertaisesti sanottuna me lauloimme playbackina Kiss Playersien virallisen teeman, joka on versio alkuperäisestä japanilaisesta G1 tuotantokauden avauksesta Fight!. En ole ikinä tehnyt playback näytöstä.  Playback näytökset kaatuvat usein siihen, että ne ovat tylsiä. Ääni tulee valmiina nauhalta ilman sen suurempaa näpelöintiä, ja koreografiat voi löytää yhtä valmiina ilman että askeleiden miettimiseen täytyy käyttää yhtään omaa aivomassaa. Päätin panostaa vauhdikkaaseen esiintymiseen kun kerran musiikki ja laulu olivat jo valmiina. Rivimme eivät pysyneet suorassa lavalla tanssiessa ja kaikki liikkeet eivät menneet tismalleen samaan tahtiin, mutta paljon tärkeämpää oli minusta se, että hahmojen luonteet näkyivät läpi. Näytöksessä oli voimaa ja paloa, ja itse ainakin nautin niin paljon esiintymisestä, että en olisi millään tahtonut lopettaa. Nauha kesti kuitenkin täydet kolme minuuttia, mikä tuntui todella lyhyeltä ajalta. Yleisö pysytteli tyrmistyneen hiljaa koko shown ajan ja mietti todennäköisesti, että mikä ihmeen Kiss Players. Tiedän, nämä neidit vetävät aika sanattomiksi, mutta pieni kannustus olisi ollut kivaa.
 
Näytöksen jälkeen meiltä kysyttiin pari kysymystä lavalla. Shaoshao antoi kunnon vastauksen siihen, miksi Kiss Playersit esiintyvät: He haluavat kertoa ulkoavaruudesta tulevista transformereista ja etenkin Autoboteista, jotka ovat hyviä planeettaamme suojelevia transformereita toisin kuin pahat Decepticonit.
Yleisö oli hipihiljaa. Sitten joku huusi ”Hyvä Autobotit!”.  Haha <3!
 
Heti näytöksen jälkeen Miian täytyi lähteä, sillä hänelle otollisin juna meni siinä neljän maissa. Päivi lähti saattamaan häntä asemalle, ja minä jäin siivoamaan tavaroitamme kohti laukkua ja ottamaan pukuani pois. Miia jatkoi matkaansa suoraan Savonlinnaan, mutta minä ja Päivi päätimme palata Savonlinnaan Kouvolan kautta vasta maanantaina. Tämä osoittautui ihan hyväsi päätökseksi, sillä olimme molemmat illasta aivan nääntyneitä ja ajattelen kauhulla, millainen junamatka meillä olisi ollut edessämme siinä kunnossa! Neljältä rynnimme seuraamaan palkintojen jakoa ja niinhän siinä kävi, että UruharaFC voitti! Harmi, ettei meillä ollut enää pukuja päällä ja Miiankin puuttui. Tämä oli ensimmäinen CosplayGaalan voittomme, joten kyllä se tuntui hyvältä voittaa ainakin kerran, jos CosplayGaalaa ei enää tule.
 
Iloinen ja rättiväsynyt kaksikkomme keräsi tavarat kokoon ja valui asemalle, josta matka jatkui Kouvolaan ja ei suinkaan nukkumaan, vaan tästä alkoi kova valokuvien karsiminen ja Fabecookin päivittäminen. Tuoreet uutiset ovat parhaita!
 
Pintapuolin vielä CosplayGaalasta: Tapahtuma toimi kaikesta ahtaudestaan huolimatta hyvin ja Gloria areenan lava on aivan mahtava! Pukuhuoneen ongelma oli ihmisten tapa jättää matkalaukkunsa ja tavaransa suoraan lattialle. Hyvä että pukkarissa pystyi kävelemään tavaroiden keskellä. Ajattelimme aluksi, että eihän täällä tapaa ketään tuttuja, mutta kyllä niitä sieltä vain löytyi ja kuulumisia tuli vaihdettua useamman henkilön kanssa. Tulipa myös naurettua tavallemme valita paljastavia cosplayasuja. Kun katsoo pukuhistoriaamme taaksepäin, sieltä löytyy peittävää miestenpukua, sekä seksikästä ja naisellista. 2012 kausi on koostunut pääasiassa paljaasta pinnasta.
 
Kiitos näistä valokuvista Janille ja lisää kuvia sekä Kiss Playereistä että pukujen valmistuksesta on toivottavasti tulossa pian! Tarkkailkaa Anikia ja UruharaFC:n Facebookia.
 
Satu
 
PS: SINÄ JOKA OTIT KANGASSAKSENI JA SIIRSIT NE POIS LAUKUSTANI – NE OVAT KOLMANNET SAKSET JOTKA OLEN MENETTÄNYT CONISSA! OLET MINULLE AUKI 25 EUROA! T: Päivi