Päivän biisi: 2 Unlimited - Get Ready For This Minusta tämä biisi olisi hyvä valinta cosplaykisan lavakävelyn taustalle.

Mikael-normal.jpgViikonloppuna oli Mikkelissä vipinää kun käyntiin pyörähti MIMICON! Konsertti- ja kongressitalo Mikaeli kutsui conikansaa 1. kertaa järjestettävään tapahtumaan. Kandi & Cyber iloiten kiiruhtivat paikalle; Savonlinna sijaitsee vain 1,5 tunnin päässä Mikkelistä. Normaalisti täältä linnakaupungista on vähintään 3 tuntia lähimpiin coneihin.

Matkatavarat-normal.jpg

Ai miten niin muka paljon matkatavaroita? Tavarapinoon mahtuu mm. viikonlopun cosplayasut, vaatteet iltabileisiin, korupajan työvälineet, ruokaa ja yleisiä matkatavaroita. Jo pelkästään kaikkien asujen kengät vievät hurjasti tilaa.

Mitään suurempia valmisteluja emme ehtineet Mimiconiin tehdä johtuen työharjoittelusta. Vielä ennen Mimiconia vietimme pienen loman Kuusankoskella, ja vasta tiistaina pääsimme valmistautumaan coniin. Eihän siinä ajassa uusia asuja ehdi tehdä, mutta otimme silti mukaan jotakin tuoretta – työharjoittelussa käytettyjä roolipelipukuja!

Pilvisessä säässä könysimme matkatavarapinon kanssa linja-autoon, ja Mikkelissä linja-autosta tuomaristotoverimme autoon, joka kovin ystävällisesti ajoi meidät conipaikalle. Suuri kiitos hänelle <3! Ilman apua olisimme varmaan vieläkin rutussa matkatavaroidemme alla puolessa väliä matkaa Mikaeliin. Tapahtumapaikalle oli nimittäin jonkin verran kävelymatkaa asemalta.

Varsinainen hommamme Mimiconissa oli cosplaykilpailun tuomaristossa toimiminen. Roolipeliasumme Cecilia ja Johannes olivat oikein mukavat ja toimivat asut hommaa varten. Tuomaristoon kuuluimme me kaksi + tapahtuman cosplay-vastaava Lisa. Tuomarointi tapahtui hiukan hankalasti samassa tilassa kuvauspalvelun kanssa. Tuomareiden pöytä sijaitsi alunperin takanurkassa. Nurkan kattovaloja ei voinut sytyttää, koska yksi lampuista räpsyi ja tämä olisi haitannut valokuvaamista. Tämä johti siihen, että allekirjoittaneen mielestä nurkka oli aivan liian pimeä paikka asujen tarkasteluun, ja vaatimuksestani pöytä siirrettiin oven eteen. Pöytä oli kehnossa paikassa, mutta ainakin valoa riitti!

Rohkeasti kaikki paikalle päässeet kisaajat kävivät tarkastelussamme. Kiitos teille kaikille, olitte upeita! Mukavaa, että Mimiconin kaltainen 1. kertaa järjestettävä con veti puoleensa näinkin monta kisaajaa. Kisassa oli kaksi sarjaa: Peruscosplaykisa, johon saattoi tulla yksin tai joukkueena. Toinen sarja oli gijinka-sarja, jota varten täytyi valmistaa ns. ”ihmisversio” jostakin ei inhimillisestä hahmosta tai asiasta esim. Pokemonista, Transformerista tai kenkälusikasta. Asussa täytyi käyttää haastemateriaaleja, jotka tällä kertaa olivat kierrätysastiat.

Cosplaykisaan ei kuulunut pakollista lavanäytöstä, mutta kaikkien kisaajien täytyi käydä lavalla poseeraamassa. Henkisiä pisteitään saattoi kohottaa esiintymällä lavalla edukseen, kuten moni kisaaja tekikin! Kolme parasta saivat palkinnot molemmissa sarjoissa, ja peruspukukilpailussa jaettiin tämän lisäksi kaksi kunniamainintaa. Peruspukukilpailussa viidellä palkitulla henkilöllä (tai itse asiassa kuudella, yksi palkituista oli kahden hengen joukkue) oli kisan onnistuneimmat asut. Arvostimme asuissa siisteyttä, hyvää työnjälkeä (asun istuvuus, materiaalivalinnat...) ja asun valitsemista oman taitotason mukaan.

Toivottavasti seuraavaa kertaa varten tuomaristotapaamiselle saadaan erillinen huone ja lavanäytös tulee kisaajille pakolliseksi. Niin hieno lava meillä oli käytössämme! Kun lavalla puhui mikrofoniin, oma ääni kuulosti todella pahalta ja kaikuvalta. En tiedä miten selvästi puhe kuului yleisöön, mutta omaan korvaan ja eturiviin ei kuulostanut hyvältä. Kun Satu aloitti puheenvuoron NCC:stä, tunnistin välittömästi kävelytyylin ja puhetavan samaksi, jolla Johannes selitti lapsille keskiaikaista taistelua Olavinlinnassa käydyssä pedagogisessa roolipelissä. Oli Johanneksen rooli jäänyt siskolle päälle...

Kuvia lauantain asuista:

Roolipelipukumme, eli Sturen sisarukset Cecilia ja Johannes.

KCCecilia1-normal.jpg

KCCecilia2-normal.jpg

Cecilian violetti mekko on burgundilaispukuni alusmekko. Myös hennin-hattu on osa burgundilaispukuani. Valkoisen paidan ostin kirpputorilta, jotta saisin käsivarteni peittoon. Tämä asukokonaisuus ei ole paras esimerkki historiallisesta puvusta. Asua on "romantisoitu" mm. peruukilla ja piilolinsseillä. Vyötäröllä roikkuva kirja on "Välskärin kertomuksia". Pienessä samettipussissa oli kätevä kuljettaa tavaroitaan.

KCJohannesSture-normal.jpg

Roolipelin mukaan Johannes on Cecilian isoveli. Huolimatta kaikista mahdollisuuksista muokata pukua tai hahmoa, Satu halusi lähteä liikkeelle juuri Johanneksen versiolla, johon kuuluu mm. tietynlainen maskeeraus ja se, ettei asussa käytetä peruukkia. Olisimme toki voineet ryydittää asua tekemällä Satusta söpön animemaisen muskettitytön meikillä ja peruukilla, mutta Satu tahtoi käyttää pukua juuri hänen päällään, kenelle se on luotu. Nostan hennin-hattua siskolleni siitä hyvästä, ettei hän alkanut kaupallistamaan asua esim. söpöilyllä, vaan piti sen aidossa asiayhteydessä. Tämä kertoo siitä, miten hän on kiintynyt roolipelihahmoonsa sellaisena kuin Johannes on.

KCJohannesJaCecilia-normal.jpg

Tapahtumapaikalla oli aivan mahtavat maisemat valokuvausta varten <3! Oikea cosplayvalokuvaajan unelma!

KCJohannesJaCecce-normal.jpg

Työvoiman ja sen sellaisen majoitus sijaitsi vanhalla Sotkulla (sotilaskodilla), jonne kartan kanssa pystyi suunnistamaan yllättävän helposti. Matkantekoa auttoi vähän se, että tiesi missä on Mikkelin ammattikorkeakoulu, koska amk sijaitsee vanhoilla kasarmeilla, ja siellä missä on kasarmi, on myös sotku. Sotku oli varattu työvoimalle, mutta illan aikana laskimme paikalla olleen vain noin viisi eri majoittujaa! Ainakin oli yöllä hiljaista. Sotku oli matkan päässä tapahtumapaikasta, mutta lähellä keskustan ruokapaikkoja.

Mimicon ei järjestänyt iltabileitä, mutta onneksi lauantaina oli paikallisessa ravintolassa Wilhelmissä ysäribileet, jonne Kandi & Cyber olivat kutsuttu. Kaikesta nääntymisestämme huolimatta (huonot yöunet ja rankka päivä) kiskoimme bilevaatteet päälle ja suunnistimme Wilhelmiin. Mikkelin yöelämä oli ihan villiä! Aluksi pelkäsimme, miten meidän oudot kuteet otetaan vastaan, mutta pelko oli turhaa ja positiivista palautetta tuli paljon. Koko iltaa emme tanssineet, vaan suunnistimme hyvissä ajoin takaisin majoitukseen nukkumaan sunnuntaita silmällä pitäen. Tämän lisäksi Wilhelm oli varmaan kuumin baari, jossa olemme ikinä olleet! Olo oli kuin saunassa ja paikka oli tupaten täynnä! Ennen viikonloppua lähetin ysärijuhlien DJ:lle top-3 ysäritoivelistat meiltä molemmilta. Parasta juhlissa oli se, että kuudesta toivomastamme biisistä ehdimme kuulla peräti viisi <3. Siinä vaiheessa kun Scooter – Back in the UK ja Blümchen - Verrückte Jungs soivat peräkkäin, bailaisimme villimmin kuin koskaan! Sydänkohtaus oli lähellä. Kiitos hyvistä bileistä DJ Harald!

Kun lähdimme kohti majoitusta juhlista, vettä sateli vähäsen – sitten jäätävän kokoinen salama iski taivaan halki! Ukkosta oli ilmassa, ja salamointia katsellen oli kiva hilpaista kevyessä vesisateessa takaisin majoitukseen. 

Sunnuntai valkeni väsyneenä ja nääntyneenä. Liian vähän unta ja liian paljon fyysistä rasitusta tanssimisesta ja tavaroiden kantamisesta… Tosin mielummin nousi ylös kuin jatkoi uniaan kivikovalla lattialla pelkkä makuupussi selän alla ja huppari tyynynä. Olin varannut sunnuntaille Kaiooshinin puvun, mutta ajatus kahden tunnin meikkaamisesta oli liian raastava! En jaksanut pukea! Päätin olla kiduttamatta itseäni, ja puin ihan vain mukavat siviilivaatteen ja olin oma itseni.

KCArmyPajalainen-normal.jpg

Army punk. Irokeesi senkun kasvaa pituutta - tai korkeutta.

KCEgyptil%C3%A4inenKorupajanPit%C3%A4j%C

KCMeikitJakorut-normal.jpg

Koska odotettu (?) ohjelmanumero, eli pantsupaja, oli jouduttu perumaan, niin keksimme Satun kanssa järjestää pientä askartelua korvaamaan tämän menetyksen (emme siis itse olleet vastuussa pantsupajasta). Satu toi omat helmipakkinsa mukana ja järjesti tee-se-itse-helmikorupajan. Allekirjoittanut toi ihomaalaustarvikkeensa ja nipun rastoja. Pientä pajamaksua vastaan saattoi tehdä helmikoruja niin paljon kuin lystäsi, maalauttaa kasvoihinsa pienen kuvan tai kiinnittää hiuksiinsa rastan. Jaoimme työpajatilan samaan aikaan käynnissä olevan Kemonomimi tee-se-itse-pörrökorvapajan kanssa. Tilaa riitti hyvin kaikille pisteille. Huoneen etuosassa sijaitseva korvapaja veti paljon kävijöitä puoleensa, mutta takaosassa oli hiljaisempaa. Kävijöitä alkoi virrata perälle oikeastaan vasta sitten, kun Kemonomimi-paja meni tauolle. Pieni väsymys oli vallalla koko ajan, mikä näkyi hieman nuupahtaneina pajanpitäjinä.

Päivä päättyi klo 16.00 ja conikävijät heitettiin päättäjäisten jälkeen kadulle. Oma linja-automme lähti vasta puolentoista tunnin päästä, joten meillä oli hyvin aikaa käydä keskustassa syömässä. Coneissa tuppaa lämmin ruoka jäämään vähemmälle, miksi meille on aina pientä juhlaa ehtiä syömään edes hampparit. Nälkä on yleensä tässä vaiheessa niin kova, että ruoka tulee tungettua väkivaltaisesti suuhun sen enempää nautiskelematta. Uni maittoi koko kotimatkan ajan ja kämpällä oli ihanaa saada purkaa tavarat, mennä suihkuun ja köllähtää petiin nukkumaan. Rankka viikonloppu.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli aloittelevaksi coniksi onnistunut ja tätä kannattaa ehdottomasti lähteä kehittämään. Erityinen kiitos kuuluu meitä autolla kyydinneille henkilöille! Helpotitte kovasti raskaiden kantamusten kanssa. Seuraavaksi on edessä Desucon Lahdessa, johon otamme ehkä osaa – jos työnantaja heltyy lomaa antamaan.

UruharaFC Facebook

Kuvia Mimiconista

 

- Päivilia