Siinä vaiheessa kun alan raahata matkalaukkuja ja pukupusseja vinttikomerosta, tietää conin olevan lähettyvillä. 12.–13.10.2013 Jyväskylässä järjestettiin Katsudocon. Tämä toista kertaa pidettävä con kutsui kävijöitä kauppakeskus Forumiin viikonlopun ajaksi. Ohjelmasta löytyi mm. cosplaykunniavieraita niin kotimaasta kuin ulkomailta, erilaisia kilpailuja, luentoja, työpajoja, myyntipöytiä ja iltabileet. Coniin valmistautuminen alkoi hyvissä ajoin, mutta silti lähdön ja pukujen kanssa tuli kiire. Paineita aiheutti erityisesti lauantain pukukilpailu, johon olimme osallistuneet. Otimme osaa Metal Fight Beyblade asuillamme. Nile ja Kyoya olivat mukanamme Japanissa, ja puvut vaativat korjausta ja hienosäätöä ennen Katsun kisalavaa.

 

Perjantaina illalla linja-auto toi meidät Jyväskylään. Majoituimme matkan ajan isoveljemme luona. Suunnistimme lyhyen matkan asemalta kauppakeskus Forumiin, jossa autoimme kokoamaan conia. Pääjärjestäjä on ystävämme, miksi halusimme tarjota mahdollisimman paljon apua ja järjestää paljon ohjelmaa tukeaksemme conia. Illan aikana harjoittelimme näytöstämme kisalavalla ja sovimme näytökseen liittyvistä järjestelyistä. Satu, joka vastasi näytöksen suunnittelusta ja ääninauhan valmistuksesta, räätälöi esityksen, joka sopi kauppakeskuksen lavalle. Näytöksessä piti ottaa huomioon se, että lava on koko ajan hyvin valaistu, se on kapea ja pieni, videokuvaa ei voi käyttää, ja näytöstä seuraavat sekä conittajat että kauppakeskuksen kävijät. Näiden ehtojen sisällä syntyi näytös, joka oli toiminnallinen, helppo ymmärtää, sarjauskollinen ja ennen kaikkea suomeksi puhuttu! Beyblade näytös oli hyvä aihevalinta tämän kaltaiselle lavalle.

Haalaripunk-normal.jpg

Päivin perjantain vaatteet. Kurahaalari on jälleen käytössä.

Lauantaina aamiaiseksi kolme kupillista teetä, linja-autoon ja kohti Forumia. Päätimme hoitaa pukukilpailun tuomaroinnin pois alta ja vasta sen jälkeen palata muiden velvollisuuksien äärelle. Vietimme surullisen kauan aikaa pukuhuoneessa pukeutumassa ja viimeistelemässä meikkejä ja peruukkeja… Kyoyan ja Nilen asut olivat hyvässä kunnossa Japanin jäljiltä. Vähän pesua, silitystä, kampaamista, värjäämistä ja lommojen korjaamista. Ainoastaan Nilen kengät olivat täysin päreinä. Kengistä piti kaapia kaikki maali irti ja repiä keltaiset osat kenkien päältä pois. Pestyt kengät saivat mustat shoecoverit (trikoosta tehdyt kangaspäälliset) ja uudet keltaiset koristukset. Korjatut kengät ovat kestävämmät ja siistimmät. Jotkut asiat cosplayasuissa näyttävät paremmilta kun ne tekee uudestaan. Toiset osat menevät huonommiksi mitä useammin ne joutuu korjaamaan. Nilen asuun tuli uutuutena kotelot selkään. Koteloissa säilytetään laukaisijaa ja kiekkoa. Kyoyalle ei tehty koteloita, koska isot kotelot liivin helman alla näyttäisivät hölmöiltä.

DSCN3422-normal.jpg

Profiilikuvassa kotelo näyttää pieneltä, mutta jotta siihen mahtuisi kokonainen laukaisija, kotelon täytyy olla iso.

Pukukilpailussa oli mukana kolme henkilöä ja kaksi joukkuetta, eli viisi kisaajaa. Kaikki osallistujat saapuivat paikalle. Kun astuimme tuomariston eteen, yllätys oli suuri, sillä tuomaristossa ei ollut odottamaamme kokoonpanoa! Tuomariston jäsenet olivat vaihtuneet peruutusten vuoksi.

Lauantaina Satu toimi Hallcosplay agenttina ja metsästi yhdessä tapahtuman maskotin Katsuna-chanin kanssa kisaajia sunnuntain pukukilpailuun. Itse en voinut agenttina toimia, koska olin toinen Hallcosplaykisan tuomareista. Hallcosplayssa kisaajat eivät voi ilmoittautua ennakkoon. Agentit katselevat kävijöiden joukosta hyvännäköisä itse tehtyjä cosplaypukuja ja kutsuvat cossaajia mukaan kilpailuun. Katsudoconissa kilpailuun otettiin niin yksilöitä kuin joukkueita. Olimme tämän lisäksi metsästettäviä hahmoja cosplayhahmon metsästyskilpailussa. Meidät piti löytää yhdessä, jotta saisi leiman paperiinsa.

Beyblade1-normal.jpg

Pidän tästä valokuvasta paljon! Koska kuva on hiukan ylälaidasta, Satun pää näyttää suurelta ja vartalo pieneltä, jolloin häneen tulee animemaisia mittasuhteita.

Pukukilpailun lavaosuus alkoi iltapäivällä. Esitimme kohtauksen Beyblade: Metal Masters sarjasta. Beyblade: Metal Masters on Metal Fight Beybladen toinen tuotantokausi ja käsittelee beybladen maailmanmestaruuskilpailuja. Ottelu GanGan Galaxyn ja Wild Fangin välillä on alkamassa. Voittajajoukkue jatkaa matkaansa beybladen maailmanmestaruus kisoissa. Otteluita on pelattu kolme, joista molemmat joukkueet voittivat yhden ja yksi ottelu päättyi tasapeliin. Viimeinen ratkaiseva ottelu pelataan kaksinpelinä. Wild Fangin kapteeni Kyoya palaa halusta päästä ottelemaan tarinan päähenkilöä Gingkaa vastaan. Valitettavasti Kyoya loukkasi kätensä aikaisemmassa pelissä haastaessaan Gingkan. Joukkuetoveri Nile on sitä mieltä, ettei Kyoya kykene pelaamaan, ja tämä aiheuttaa riitaa heidän välillensä. Areenan laidalle päätyvät loppujen lopuksi kovapäinen Kyoya ja Nile, ja ratkaiseva ottelu on valmis alkamaan…

Räätälöity kohtaus löytyy TÄSTÄ JAKSOSTA. Ääninauhaamme lisättiin paljon äänitehosteita ja puhetta leikattiin-liimattiin eri kohtauksista. Ottelun aikana soinut musiikki on TÄMÄ KAPPALE. Näytöksen puhe on todellakin suomenkielisestä duppauksesta.

UruharaFC esiintyi viimeisenä. Sideharsot eivät revenneet käsistä niin hyvin kuin olisin toivonut. Harsot olivat vessapaperia ja ne kiinnitettiin teipeillä, jotta ne lähtisivät mahdollisimman näppärästi käsistä. Harsoja oli vaikea saada hyvänäköisiksi ja pysymään käsissä.  Muuten olen tyytyväinen esitykseemme. Siinä oli Beybladen henkeä!

Katsudo%20%287%29-normal.jpg

Kaikki pukukilpailijat.

Iltapäivän hauska ohjelma oli VIP vieraiden teehetki. Teehetkeen osallistuivat kunniavieraat, eli minä, Satu, Kristine ja Kyra. Kristine on venäläinen cosplayaaja. Kyra on yhdysvaltalainen aloitteleva cossaaja, joka on parhaillaan vaihto-oppilaana Suomessa. VIP vieraat olivat voittaneet erilaisia Katsudoconiin liittyviä kilpailuja. Palkintona he saivat ottaa kaverinsa mukaan ja pääsivät syömään itämaisia herkkuja ja juttelemaan kunniavieraiden kanssa yksityiseen tilaan ilman häiriötekijöitä. Mukana tilaisuudessa oli pari järjestäjää ja tulkki. Teehetki sujui oikein mukavasti. Tilanne oli rento ja puhuttavaa riitti sen sijaan, että oltaisiin istuttu kiusallisessa hiljaisuudessa ja kyräilty toisiamme. Kannatan tällaista ohjelmanumeroa myös muihin kunniavierasconeihin.

Jahka conipäivä oli pulkassa, alkoivat iltabileet. Iltabileiden yhteydessä toimi japanilainen kummitustalo. Japanilainen tarkoittaa, että talossa oli näyttelijöitä pelottelemassa kävijöitä. Kummitustalo rakennettiin tyhjään liiketilaan pahvilaatikoista ja kankaista. Ilmoittauduimme kummitustaloon pelottelemaan kävijöitä. Emme tienneet etukäteen, millainen talosta tulee ja miten siellä voi pelotella, joten päätimme keksiä jotakin sitten paikan päällä. Maalasin kasvoihini karun(?) geisha-henkisen meikkauksen. Meikin viimeistelivät keltaiset piilolinssit ja suuret torahampaat. Talossa kävin istumaan tuolille kankaiden taakse. Kankaaseen leikattiin reikä, josta kasvoni näkyivät. Tarkoitus oli, että kävijät näkevät kasvot talon seinässä. Kasvot näyttävät nukkuvan, mutta kävijän ohittaessa seinän, silmät aukeavat ja kasvot alkavat kirkua. Samaan aikaan verhojen joukosta ojentuu käsivarsia, jotka yrittävät tarttua ohikulkijaan. Kädet kuuluivat minulle ja Satulle, joka makasi tuolin alla. Lattialla seinän edessä oli pieni sähkökynttilä. Kävijät näkivät kynttilän, ja äkkiä käsi ilmestyi verhon alta ja nappasi kynttilän mukaansa kankaan alle. Kummitustalossa oli meidän lisäksi kolmas henkilö, joka hiipi säikyttelemässä kävijöitä. Kävijöiden tarkoitus oli kulkea talon läpi ja löytää matkan aikana ”pieni aarre”, myöhemmin avain. Takaisin ei saanut kääntyä.

Kummitustalo sopi hyvin lähestyvään Halloweeniin. Osa kävijöistä kirkui keuhkonsa pellolle – toiset nauroivat pilkallisesti. Miksi edes tulitte jos asenteenne oli niin kehno? Taloon piti tulla säikkymään eikä osoittamaan, millainen kovanaama on. Osa talon kävijöistä pärjäsi sen verran kehnosti, että heidän kävisi köpelösti oikeassa kummitustalossa. Taloa ei ollut todellakaan vaikea selvittää ja avain oli näkyvällä paikalla melkein heti sisäänkäynnin edessä. Jotkut kävijöistä supisivat keskenään ja heidän hysteerisiä juttuja kuunnellessa alkoi itseäänkin naurattamaan.

Jahka talosta päästiin, iltabileet olivat jo lähes ohitse. Mustista kankaista irtosi todella paljon kangaspölyä. Minä ja Satu olimme asteen verran harmaampia, koska olimme piilotelleet kankaan alla. Oleskelu kummitalossa oli rankkaa, mutta mitä vain jotta ohjelmaa conissa riittäisi! Kävijät katosivat kuin tuhka tuuleen ja viimeisen tunnin ajan tanssilattialla bailasivat Katsudoconin järjestäjät. Bileistä nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

ScreamingWall-normal.jpg

Lauantaina parasta oli tavata muita Beyblade-sarjan seuraajia ja ennen kaikkea beybladesta pitäviä lapsia ^_^. Lapsille tuottaa suurta riemua tavata idolinsa, etenkin jos kyseessä on fiktiivinen hahmo. Eivät lapset välitä siitä oletko 24-vuotias nainen. He näkevät sinussa suosikkihahmonsa. Silloin tuntee cosplayasun onnistuneen, kun lapsi tunnistaa kuka olet.

DSCN3409-normal.jpg

Kyoya on suosikkini Metal Fight Beybladesta, koska samaistun häneen.

Sunnuntaina Forum aukeasi vasta 12:00, joten aikaa nukkua ja laittaa puvut ja meikit kuntoon oli ruhtinaallisesti. Pukeuduimme Kimagure orange roadista Manamiksi ja Kurumiksi. Sunnuntaina vastuullamme oli pari työpajaa, miksi päivän cosplayasujen täytyi olla helpot.

Koululaukku-normal.jpg

Manami ja Kurumi saivat asuunsa uuden koululaukun! Tämä on paljon hienompi, isompi ja lähdekuvan mukaisempi kuin vanha laukku, mikä meillä oli Traconissa. Ostettu kirpputorilta.

Heti 12:00 jälkeen alkoi Hallcosplayn tuomarointi, josta vastasimme minä ja Kristine. Jahka tuomarointi oli selvä, piti rientää seuraamaan lavaosuus. Tämän jälkeen laitoimme kisaajat järjestykseen ja riensimme omiin ohjelmanumeroihimme. Hallkisassa oli mukana todella hienoja asuja! Onnea kaikille kisassa menestyneille! Osallistukaa WCS:ään!

Minun piti sunnuntaina pitää kasvomaalausta, mutta maalausaika jäi melko lyhyeksi. Hallkisassa meni paljon aikaa, ja kohta piti lähteä pitämään luentoa. Luennoimme Satun kanssa aiheesta ”Nagoyaan ja takaisin – World Cosplay Summit 2013”. Kerroimme millaista oli Japanissa ja cosplayn maailmanmestaruuskisoissa. 12 päivän matkakertomus ja siihen taustatiedot päälle oli hankalaa mahduttaa yhteen tuntiin, mutta onnistuimme kuitenkin! Luennolta suoraan takaisin työpajoihin. Satu johti kahta työpajaa, joista ensimmäinen oli korupaja ja aivan vieressä oli conkirjapaja. Korupajassa sai pujotella erilaisia koruja. Conkirjapajassa pystyi leikkaamaan ja liimaamaan itselleen con-kirjan, josko kävijät askartelivat työpajassa melko vapaasti kaikkea, mitä keksivät leikemateriaaleista tehdä. Molemmat pajat olivat helppoja ohjata, miksi Satun poistuessa pajoista pystyi vänkäri ohjaamaan toimintaa. Tarvikkeet pajaan tulivat viereisestä askartelupuodista ja Satun omasta varastosta.

Conipäivä päättyi palkintojenjakoon ja päättäjäispuheisiin. Pukukilpailusta UruharaFC:lle tuli 3. sija.

Palkinnot-normal.jpg

Palkintoja: Hello Kitty lamppu, joka vaihtaa väriä (koko 23 cm) ja pokaali. Jee, pieni possuni sopii sinne!

Palkintojen jaon jälkeen sanoin muutaman sanan käsityön arvostuksesta. Äänestäni pystyi kuulemaan liikuttumisen. Muodollisuuttani arvostellaan ja minua pidetään kylmänä persoonallisuutena, mutta silloin kun puhun minulle tärkeistä asioista, tunteet nousevat pintaan. Arvostan käsityötä paljon koska olen itse käsityöläinen, ja haluan jokaisen ymmärtävän, miten tärkeää on käsityöperinne.

Von Aidainder oli yksi Katsudoconin sponsoreista. Yrittäjä on tavoiteammattini. Von Aidainder suosii mm. kierrätystä ja arvostaa uniikkeja käsityötuotteita. Lahjoitimme palkintoihin mm. kangaskasseja ja tämän syksyn uutuustuotteita, samettikukkasia.

Samettikukka-normal.jpg

Suomalaisessa cosplayssa pyritään tekemään kaikki itse. Puvut ommellaan vaikka väkisin. Eräs kaverini sanoi tekevänsä vaikean puvun itse vaikka päällään pomppien. Tässä maailmassa saa hyvin paljon valmiina. Kaupat pullistelevat vaatteita, joista osa on laadultaan kertakäyttöistä ja osan valmistusprosessi ei kestä päivänvaloa. Miten sellainen halpa tavara voi olla arvokkaampaa kuin käsin tehty? Jos joutuisimme tekemään kaikki vaatteemme itse, pukineita tuskin heitettäisiin roskiin vain koska muoti vaihtuu, tai kirpputorit eivät olisi täynnä käyttökelpoisia vaatteita vailla uutta omistajaa.

Kun osaa valmistaa asioita itse, omaa luomisen taidon. Kun osaa luoda, voi tehdä mitä tahansa alkaen vaikka keraamisista astioista puiseen pöytään, tai virkatusta huivista ommeltuun takkiin. Luominen kehittää kekseliäisyyttä, ja luomisen lomassa voi päätyä keksimään jotakin uutta ja ennennäkemätöntä. Jossain vaiheessa kyky luoda ja tehdä omin käsin tulee olemaan korvaamatonta. Käsityön ei tarvitse olla täydellistä. Käsitöissä on kivaa juuri se, että ne näyttävän käsin tehdyiltä, eivätkä kliinisiltä tuotteilta.

Suomalaisessa cosplayssa käsityö on tärkeässä osassa. Pukukilpailuihin ei pääse mukaan, jollei asu ole itse tehty. Jotkut vanhemmat eivät arvosta cosplayta. En ymmärrä mitä vähäteltävää on harrastuksessa, jossa lapsi kehittää käsityötaitojaan. Cosplayssa joutuu miettimään materiaaleja, kaavoja, valmistustekniikkaa, esiintymistä jne. Vastaukset eivät ole valmiina, vaan jokainen asu ja proppi ja peruukki ovat uusi haaste. Kukaan ei ole mestari heti alussa. Vaikka ensimmäinen ompelutyö olisi kuinka hirveä tahansa, teit sen itse ja se tekee siitä arvokkaan. Aina voi tulla paremmaksi ja kehittyä. Sen sijaan se, miten arvokasta käsityö on, se ei tule koskaan muuttumaan.

Tämän lisäksi Satu puhui kannustuksen merkityksestä cosplayssa. Suomessa vaatimattomuus on hyve jopa siinä määrin, ettei omista töistä tai edes muiden töistä saa olla ylpeä. Japanissa kohtasimme aivan erilaista kannustusta. Ihmiset kehuivat ja tukivat meitä jopa ihan valheisiin asti. Saimme arvostusta itseämme ja pukujamme kohtaan, mitä kukaan ei Suomessa sano. Itse emme pystyneet sanomaan oikein mitään takaisin Japanissa. Tyypillistä suomalaista vaatimattomuutta. Suomalaiset ovat hyvin kateellista kansaa. Täällä ei ketään nosteta jalustalle eikä saa olla ylpeä menestyksestään. Haluaisimme lähteä muuttamaan tätä, koska jokainen meistä tarvitsee kannustusta ja varsinkin cosplayssa kohtaa monia sellaisia ennakkoluuloja ja vihaisia mielipiteitä, joista voisi selvitä ylitse ihan vain kannustuksella. Emme ole itse hyviä kannustajia, mutta yritämme muuttaa tapamme ja pyrkiä tukemaan kaikkia harrastuksen parissa olevia. Etenkin isoihin edustustehtäviin lähteviä cossaajia kannustetaan kumman vähän, vaikka hehän juuri sitä tukea tarvitsisivat. Kannustakaa toisianne ja joku päivä huomaatte tapanne tarttuneen ja teitä kannustetaan myös :)! Lopettakaa vähättely, antakaa itsetuntonne kohota pilviin asti ja arvostakaa menestystä.

Tästä inspiroituneena KasakuxKosupure toteutti bannerin, jonka tarkoituksena on tukea Suomen WCS-joukkueita. Toki myös muillekin edustajille saa tehdä bannereita ja osoittaa tukeaan ;). Olemme jakaneet tätä banneria eteenpäin ja jaamme jatkossakin, sillä jos ei millään muulla tavalla osaa kannustaa Suomen WCS-joukkueita, niin tämän bannerin avulla voi ilmaista tukensa jotekin. Banneria saa vapaasti kopioida ja levittää kannustusmielessä. Bannerin voi myös linkittää johtamaan johonkin nykyisen Suomen WCS-joukkueen lukuisista nettisivuista.

MeTuemmeSuomenWCS-normal.jpg

Katsudocon on tältä erää pulkassa. Katsudoconia ei enää tule, mutta se ei tarkoita, että conit loppuisivat Jyväskylästä ;). Kiitos kun saimme olla mukana auttamassa Katsun kanssa ja pitämässä ohjelmaa. Iso kiitos myös autokyydeistä! Linja-autolla pääsi helposti keskustaan, mutta illalla takaisin majoitukseen pääseminen oli vaikeampaa. Coneissa on parasta kun on tekemistä. Pelkkä hilluminen ei meitä kiinnosta. Katsudoconissa oli toimintaa koko ajan, mikä teki conista miellyttävän olla. Nautimme paljon Katsudoconista 2012, ja 2013 oli entistä hauskempi! Kaikista haasteista ja ongelmista selvittiin. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan! Kiitos teille kaikille! Olitte ihan parhaita!

 

- Siskonne leijonamieli

PS: Todellinen leijonamieli on hän, joka uskaltaa lähteä conia järjestämään. Se ei nimittäin ole mikään pikku homma ;).