World Cosplay Summit, ns. cosplayn maailmanmestaruuskilpailut, kisataan vuosittain Japanissa Nagoyan kaupungissa. Tämä on matkakertomus ajastamme Japanissa ja vähän sen ulkopuoleltakin.

1. osa: 24.-26.7

Matka Japaniin alkoi meidän kohdallamme 24.7, kun isämme tuli hakemaan meidät Savonlinnasta. Nostelimme matkatavarat autoon ja siirryimme Kouvolaan. Kouvolasta oli hyvä jatkaa matkaa lentokentälle seuraavana päivänä. Kotona purimme matkatavaramme ja aloimme siirtämään niitä isompiin laukkuihin. Tavaroiden mahduttaminen matkalaukkuihin oli työtä ja tuskaa! Tenkon asuun kuuluvat yhdeksän häntää veivät paljon tilaa, Lunan puput piti saada mahtumaan mukaan, ja keihäät ja valtikat piti nekin sovittaa johonkin koloon. Olin tilannut Nowan asuun uudet styroksipallot polvisuojiksi, mutta pallot saapuivat vasta 24. päivä Savonlinnaan. Onneksi sain pallot myöhään kuin ei milloinkaan, sillä jos styroksipallot eivät olisi ehtineet ajoissa, en tiedä mitä olisin tehnyt. Yön aikana oli hyvin aikaa vanhasta tottumuksesta kovertaa pallot oikean muotoisiksi ja sovitella kankaasta tehdyt coverit niiden päälle. Koska saapuisimme Japaniin noin klo 9:00 aamulla paikallista aikaa, meitä suositeltiin olemaan nukkumatta. Nukkuu sitten lentokoneessa ja pääsee näin helpommin kiinni Japanin aikaan. Pitkä yö tiedossa…

WCS%20%282%29-normal.jpg

Alusta alkaen päätimme, että kaiken pitää mahtua laukkuihin. Tästä syystä pitkät propit pystyi purkamaan paloihin ja kokoamaan takaisin täyteen mittaan Japanissa.

 

Aamulla värjäsimme hiuksemme, talloimme tavarat laukkuihimme ja suuntasimme lentokentälle. Emme ole koskaan aikaisemmin olleet ulkomailla. Kävin opintomatkalla Ruotsissa, mutta lentokoneella Japaniin on ihan eri juttu. Pyörimme lentokentällä kuin mitkäkin idiootit. Olisimme siellä varmaan vieläkin hukassa jolleivat loput henkilöt matkaseurueestamme olisi saapuneet paikalle. Mukaan Japaniin lähtivät tulkkimme ja yleismies Eetu Lampsijärvi ja Elffi aka Janne, jota kutsuimme ”organisaattoriksi”. Lentokentällä tapasimme Espanjan WCS joukkueen Yurain ja Adriánin sekä heidän matkaseurueensa. Tapaaminen ei tullut yllätyksenä. Facebookissa toimii ryhmä, johon kaikki 2013 vuoden edustajat kuuluvat. Ryhmässä on jo hyvän aikaa supateltu siitä, kuka tulee milläkin lennolla.  

Lentokentt%C3%A4-normal.jpg

Matkaseurue: Päivi, Janne, Satu ja Eetu. Meillä kahdella oli kuulemma vähän matkatavaroita.

 

Yli 7500 km Japaniin sujuvat hyvin vaikka lentokoneessa oli kylmä. Uni maittoi koko matkan ajan. Noin puolitoista tuntia ennen perille saapumista heräsimme ja aloimme valmistautua laskeutumiseen. Päätin silmäillä japanilaisia uutisia tietääkseni, mitä perillä tapahtuu. Kuvia rankkasateista ja sortuneista teistä. Kivat.

Japanissa heti lentokoneesta päästyään huomasi, miten lämmin ja kostea ilma oli. Meitä oli alusta alkaen varoiteltu Japanin kuumuudesta, joten olimme henkisesti varautuneita. Väsyneinä rahjustimme porttien läpi kohti matkalaukkujamme. Matkalaukkujen luona tapasimme vähän lisää muiden maiden edustajia. Lentokentällä meitä odotti pieni vastaanotto, eli TV kameroita ikuistamassa joukkueiden saapumista Japaniin. Tyynesti laitoin aurinkolasit väsyneille meikittömille kasvoilleni ja kirosin koko organisaation helv… Siinä kun odottelimme joukkueita saapuviksi, oli hyvin aikaa tutustua muiden maiden edustajiin. TV Aichin kuvausryhmä kiinnostui visuaalisesta ulkonäöstämme. He kysyivät olisiko mahdollista kaapata koko Suomen seurue mukaansa ja viedä katselemaan Nagoyaa – ja tietenkin videoida koko reissu.

Tempel-normal.jpg

WCS porukat tungettiin matkatavaroiden kera linja-autoihin ja kuljetettiin International hotel Nagoyaan, joka sijaitsi noin puolen tunnin matkan päässä lentokentästä. Olimme liimautuneet linja-auton ikkunaan katselemaan maisemia. Kaikki näytti niin eksoottiselta. Koska kaikki matkatavarat eivät mahtuneet tavaratilaan, oli matkalaukkuja myös linja-auton sisällä. Meillä oli matkatavaroina neljä vetolaukkua ja yksi pienempi laukku. Monilla joukkueilla oli näiden lisäksi pahvilaatikoita ja vastaavia pakkauksia esineille, jotka eivät mahtuneet matkalaukkuihin. Matkatavaravuoria katsellessa ei käynyt kateeksi.

International hotel Nagoya oli hyvä paikka majoittua, koska se sijaitsi vain noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Oasis 21:stä. Oasis 21 on esiintymislava, jossa mm. WCS finaalit pidetään. Hotellihuoneessa oli kaksi suurta sänkyä. Tilanpuutteen vuoksi laitoimme kaikki cosplaytavarat toiselle sängylle ja nukuimme toisessa sängyssä. Huoneessa oli komero vaatteille, mutta henkareita oli valitettavasti vain muutama. Huoneen ikkunaa ei saanut auki, mutta ilmastointi pelasi hyvin. Emme ehtineet sen enempää hotelliin tai muihin kisaajiin tutustua. Söimme vähän välipalaa (ensimmäinen aito japanilainen riisipallo, onigiri), ehostauduimme, ja tämän jälkeen Suomen seurue ja kuvausryhmä hyppäsivät taksiin suuntanaan Osu.

Hotelli-normal.jpg

Hotellilla meitä odotti tervetuliaislahja. Vihreää hyytelöä paperikääreessä kutsuttiin nimellä yokan. Yokan taisi olla melko suosittua Japanissa, mutta meistä se ei ollut hyvää. Kultaiset koristeet, mizuhikit, ja origami kurjet toivat onnea.

 

Osussa sijaitsi paljon kauppakatuja. Vastaavia en ole koskaan nähnyt Suomessa. Nämä katetut kadut olivat täynnä erilaisia kauppoja joissa myytiin mm. vaatteita, leluja, ruokaa… Jos kaduilla kulki huolimattomasti, Osuun oli helppo eksyä ja unohtaa, mistä suunnasta oli tullut. Osu oli kävelymatkan päässä hotellista - jos siis pitää noin kahta kilometriä kävelymatkana.

Osu-normal.jpg

Ensimmäinen vierailukohteemme oli Osu kannon buddhalainen temppeli. Temppeli oli todella vaikuttava näky. Temppelillä tutustuimme siihen, miten siellä harjoitetaan uskontoa. Tietenkin meidän itse piti kokeilla kaikkea mahdollista TV ryhmän kuvatessa. Puiseen isoon laatikkoon heitettiin rahaa ja sitten sai rukoilla. Heitimme laatikkoon senttejä. Jos paikalliset henget ja jumalat päättävät vierailla Euroopassa, nyt heillä on käteistä. Ja ennen kuin kukaan syyttää meitä uskonpilkasta, meillä ei siis ollut japanilaisia kolikoita. TV ryhmä osti meille ”ennustuslaput”, joissa molemmissa sanottiin suurin piirtein ”pientä onnea”. Jos tähän ei ollut tyytyväinen, pitkä lappu piti sitoa temppelillä olevaan naruun. Onnistuin sitomisen sijasta repäisemään lappuni keskeltä kahtia. Saimme kimpun suitsukkeita, jotka piti sytyttää ja laittaa kulhoon, ja sitten sai rukoilla. Emme saaneet suitsukekimppuja syttymään. Siinä vaiheessa alkoi tuntua, että videon nimeksi voisi antaa ”Suomalaiset törpöt vieraan kulttuurin keskellä”.

Temppeli-normal.jpg

Värikkäät nauhat olivat täynnä pieniä origami kurkia.

Rukoilu-normal.jpg

Koska olimme kehnoja buddhalaisia, päätimme palata takaisin kauppakaduille. Seuraavaksi suunnistimme kauppaan, jossa myytiin mm. kimonoja, yukatoja, kenkiä ja kaikkea sellaiseen liittyvää. Kävimme valikoimaa huolella lävitse, sillä halusin ostaa itselleni tummanpuhuvan yukatan. Annoin Satun valita minulle asun, ja hän toi vaaleanvihreän kimonon. Kimono ja siihen sopiva obi (kimonovyö) lähtivät mukaamme.

Kimono-normal.jpg

Matka jatkui pitkin kauppakatuja. Kävimme parissa kaupassa katselemassa tarjontaa, ja TV ryhmä kuvasi reaktioitamme ja kyseli mielipiteitämme näkemästämme. Me kerroimme suomeksi, ja Eetu ja Janne tulkkasivat TV ryhmälle japaniksi. Englantia emme mielellään puhuneet, koska emme ole kovin hyviä siinä. Seuraavaksi oli vuorossa japanilainen ruoka. TV ryhmä osti meille kojusta takoyakia/ takoyakeja, eli karkeasti sanottuna grillattua mustekalaa. Emme olleet koskaan ennen syöneet mustekalaa. Jossain vaiheessa olimme menossa meido kahvilaan, mutta se tyssäsi johonkin. Sitten saimme kuulla, että läheisessä kaupassa, jossa myytiin mm. figuureja, oli joku bändin jäsen vierailemassa. Meidät passitettiin kauppaan, jossa tapasimme AKB48:sta Chisato Nakatan. AKB48 tunnetaan Suomessa jotenkin, mutta me emme tienneet aiheesta juuri mitään. Olimme kaikki kolme ihan yhtä pihalla tilanteesta. Viimeistään siinä vaiheessa tunsi itsensä pöljäksi. Ehdimme jo toivoa bändin jäsenen olevan joku komea visual kei herrasmies.

Jahka pääsimme takaisin hotelille, jalkoja kolotti ja väsytti. Olimme melko varmoja, ettemme tule koskaan näkemään Osu seikkailuistamme tehtyä valmista versiota. Aloimme purkamaan matkatavaroita täyteen tungetuista laukuista. Tavaramme olivat lähes kunnossa. Pari panssaria oli litistynyt ja liimapullo auennut laukkuun. Päätimme nukkua pienet päiväunet ja sen jälkeen alkaa valmistautumaan seuraavaan päivään. Kun heräsimme, ulkona oli täysin pimeää. Pelästyimme olevan jo puoli yö, mutta vilkaisu kelloon kertoi, ettei ilta ollut pitkällä. Japanissa pimeä laskeutui kovin aikaisin.

Istuimme pitkälle yöhön selvittämässä asujen vaurioita. Vastapäätä hotellia oli karaokepaikka, josta kuului hiljainen musiikki ja himmeät valot välkkyivät huoneessamme. Karaokemestan vieressä oli pieni ruokakauppa, joka oli auki koko ajan. Kaupasta saattoi käydä ostamassa välipalaa. Sitä huomasi äkkiä etsivänsä länsimaalaisia tuotemerkkejä. Jos se on Snickers suklaapatukka, se on yhtä kuin hyvää. Suomessa pienessäkin kaupassa on karkkia ja jäätelöä myynnissä. Japanissa perunalastut ja erilaiset piparit näyttivät olevan suositumpia. Näiden lisäksi kaupassa myytiin mm. kauluspaitoja, mutta ei hedelmiä.

Siinä se ilta sujui elokuvaa katsellen, Alleynen kenkää korjaten ja japanilaisia perunalastuja mutustaen. Olisin maksanut mitä vain Fazerin maitosuklaasta… Seuraava päivänä oli ensimmäisen paraatin aika. Adapteri ei toiminut ja silitysraudassani oli liikaa watteja toimiakseen Japanissa. Tämän lisäksi yksinkertainen kännykkäni meni pimeäksi. Tuskin maltan odottaa huomista. Toinen aito japanilainen riisipallo.

 

- Päivi