Terveisiä Ruotsista! UruharaFC ja kumppanit ovat kotiutuneet turvallisesti takaisin Suomeen ja nyt on aika kirjoitella Närconista.

DSCN9324-normal.jpg

Närcon järjestettiin 24.-27.7.2014 Ruotsissa Linköpingin kaupungissa paikallisella yliopistolla. Rento tapahtuma veti neljän päivän aikana puoleensa yli 7000 kävijää. Närconissa kisattiin useita cosplaykisoja, conissa vieraili kunniavieraita, taidekuja ja kirpputori ja myyntipöytäsali tarjosivat antimiaan, oli miittejä ja vesisotaa, videopelejä ja meidoja, ruokaa ja hengaillua. Koko reissun ajan aurinko paistoi kauniisti ja hyväntuulinen conikansa viihtyi ulkona helteestä huolimatta. UruharaFC:n syy lähteä Ruotsiin oli Nordic Cosplay Championship, cosplayn pohjoismaiden mestaruuskilpailu.

Nordic Cosplay Championship kokoaa yhteen cosplaykisaajia pohjoismaista. Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska lähettävät kisaan kolme kisaajaa per maa. Islanti oli mukana ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja heiltä kisaan osallistui yksi cosplayjaaja. Nämä 13 cosplayjaajaa ottavat toisistansa mittaa perinteisessä cosplaykisassa, jossa arvostellaan puku, näytös ja hahmouskollisuus. Suomen 2014 joukkueeseen kuuluivat Siiri L, Siiri P ja minä. Suomen kisaajat valittiin karsintakilpailuilla, joista ensimmäinen järjestettiin Traconissa 2013 syksyllä (valitaan kaksi edustajaa), ja toinen Desucon Frostbitessä 2014 helmikuussa (valitaan yksi edustaja).

Matka Närconiin alkoi 22.7 tiistaina, kun töiden jälkeen nappasin matkalaukut kainalooni ja juna kuljetti minut illalla kotiin Kouvolaan. Kouvolasta matka jatkui varhain aamulla Helsinki-Vantaan lentokentälle, jonne isäni minut ja tavarani autolla kuljetti. Otin mukaani vain yhden cosplayasun, joka oli NCC finaalipukuni Jack. Matkalaukun rajallinen koko pakotti karsimaan tavaran määrää, miksi muut cosplayasut jäivät matkasta. Aloitin pakkaamaan jo viikko ennen lähtöä, jotta kaikki tarvitsemani tulisi varmasti mukaan ja ettei viimeistä iltaa tarvitsisi sitten käyttää matkatavaroiden kanssa hermoillessa. Vetolaukun lisäksi minulla oli mukana Jackin näytöstä varten tarvitsemani lavasteet. Lavasteet olivat säilytyksessä kotona, ja isäni pakkasi suuren viuhkan, maalaustelineen ja muut tilpehöörit pitkään pahvilaatikkoon. Suuren laatikon mukana kantelu oli omanlaisensa riesa, mutta itsepä päätin ottaa Jackin mukaan.

Lentokentällä minua oli vastassa yhdeksänhenkinen matkaseurueemme. Mukana oli mm. kisaajia ja heidän avustajiaan, Suomen organisaattori ja Suomen tuomari. Satu ei matkustanut minun kanssani. Hän lähti matkaan vasta päivää myöhemmin yhdessä kolmen kaverimme kanssa.

DSCN9217-normal.jpg

Miksi me kaikki olemme kyykyssä? En tiedä.

Ongelmitta pääsimme lentokoneeseen ja Ruotsiin. Lento kesti vain 40 minuuttia. Ruotsissa Arlandan lentokentällä Tukholmassa meitä oli auto vastassa, mutta valitettavasti oli tapahtunut pieni väärinkäsitys. Närcon oli varautunut kuljettamaan vain viisi ihmistä. Neljä meistä mukaanlukien minä jäimme lentokentälle odottamaan toisen kyydin saapumista. Pari tuntia meni ihan hyvin syödessä ja jutellessa, mutta neljän tunnin jälkeen verenpaine alkoi olla korkealla. Kaikki olivat väsyneitä ja epäilimme, mahtaako kukaan tulla hakemaan meitä. Lopulta kyyti saapui iltapäivän puolella. Autoon matkatavaroiden ja suomalaisten kera nousi Islannin organisaattori, kenen lento oli hetki sitten laskeutunut Ruotsiin. 

Lentokentältä oli parin tunnin hikinen matka Linköpingiin. Autossa ei ollut ilmastointia, mutta onneksi pysähdyimme ostamaan juotavaa huoltoasemalta. Matka takapenkillä sujui torkkuen. Linköpingin yliopistolla revimme hikiset raajamme irti auton tekonahkapenkeistä ja pääsimme samantien sisälle majoitustilaan. Majoitus sijaitsi yliopistoalueen toisessa päässä urheiluhallissa. Tähän suureen halliin mahtui mm. kuntosaleja, monia pukuhuoneita ja vessoja, tanssistudio, liikuntahalleja ja kokonainen sisärata yleisurheilukäyttöön. NCC ihmiset majoittuivat tanssistudiossa. Studion lattialla oli siisteissä riveissä ilmapatjoja, joista jokaiseen oli Närconin puolesta lakana, tyyny, peitto ja huopa. Suomalaiset valtasivat peiliseinustan itsellensä. Tila oli ihanan viileä ja valtava seinäpeli teki pukemisesta ja meikkaamisesta helppoa. Valitettavasti toisella puolella salia olivat lasiovet, joiden läpi vessaan jonottavat ihmiset tykkäsivät tuijotella makuusalimme tapahtumia.

Majoitus-normal.jpg

Campushallen. Sinne mahtui älyttömästi ihmisiä lattiamajoitukseen! Sisärata ja monet liikuntahallit olivat täynnä patjoja kun Närconin kävijät asettuivat taloksi.

Keskiviikko alkoi olla jo illassa kiitos lentokentällä jumittamisen. Kävelimme yliopistoalueen/conialueen päästä päähän kun suunnistimme paikalliseen McDonaldsiin syömään. Tapahtuma-alue oli todella suurin ja välimatkojen kävelemiseen sai varata ihan kunnolla aikaa - ja kunnon kengät. Piilouduin porottavalta auringolta sateenvarjoni alle. Monet miehet olivat ilman paitaa ja niin myös naisetkin. Pieni tyylipoliisi sisälläni paheksui naisten tapaa olla rintaliiveissä aivan kuin kyseessä olisi bikinien yläosa. Minusta on ok olla bikineissä, mutta alusvaatteiden esittely julkisilla paikoilla... Eli rintaliivejä näki reissun aikana paljon. Meno Ruotsin coneissa on nähtävästi paljon rennompaa. Puvuista ei nipoteta eikä vaadita huippupuheohjelmia. Portaissa saa istua ja keskellä käytävää valokuvata. Toisaalta tilaa oli niin paljon, ettei yhden portaikon tai käytävän tukkiminen näkynyt missään. Rakennuksia oli sen verran paljon, että piti ihan tosissaan painaa mieleensä, missä talossa oli mitäkin. Toisin kuin Suomen coneissa, joissa kaikki tapahtuma on saman katon alla, Närconissa ohjelma oli jaettu eri rakennuksiin. NCC ihmisille oli varattu ihan oma luokkahuone, missä tapahtuisi mm. kaikki kokoontumiset ja aamiainen, ja huoneeseen sai mm. tulla pukemaan ja meikkaamaan. Sopivasti tämän luokkahuoneen vieressä oli cosplayasujen korjaamisen tarkoitettu luokkahuone, mistä löytyi kaikkea mahdollista asujen korjaamiseen ja silitysrauta.

Suomi oli ensimmäisenä paikalla Närconissa ja pikku hiljaa myös muita NCC edustajia alkoi ilmestyä tapahtuma-aluelle. Kadehdin heitä, ketkä saapuivat omilla autoilla. Autoon olisi voinnut pakata ties kuinka paljon asuja, ruokaa ja ison ilmapatjan. Myös ihan vain conittajia kertyi koko ajan enemmän yliopistolle matkatavaroiden kera. Itse odotin eniten Tanskan joukkueen saapumista. Tanskan organisaattori Anne ja heidän tuomarinsa Mona ovat hyviä ystäviämme, ketkä tapasimme viime vuonna World Cosplay Summitissa. Onnellisessa jälleennäkemisessä taivastelimme sitä, miten WCS:stäkin on jo vuosi. Onneksi keskiviikolle ei oltu varattu mitään ihmeellistä ja myös torstai tulisi olemaan melko rauhallinen päivä. Oli aikaa asettua paikoilleen ja tarkistaa, että cosplayasu on kunnossa. Purin lavasteeni laatikosta ja aloin pikku hiljaa kokoamaan sitä. Koska herätys oli ollut aikainen, kävin varsin pian nukkumaan. Tällä reissulla ei yöunista tai ruuasta tingitä!

Lavaste-normal.jpg

Siinä se lavaste kokoaa itseään. Jo pelkkä maalaustelineen kokoaminen tuotti vaikeuksia, joten mitenköhän pyörivän telineen kanssa käy...

DSCN9276-normal.jpg

Tuliaisten vaihto Annen kanssa. Hän sai meiltä mm. salmiakkia, ison vihreän Angry Birds possun ja Lordi tavaroita, sekä Von Aidainderin terveiset. Me saimme karkkia Tanskasta! Kilpikonnan muotoista suklaata, salmiakkia ja silmämunilta näyttävää purkkaa - joissa oli salmiakkia. Olemme pohjoismaalaisia, salmiakkia kaikille!

 

- Pavi chan