Olisikohan nyt vihdoin ja viimein aikaa kirjoittaa jotakin Animeconista?

DSCN9151-normal.jpg

Animecon järjestettiin 12.-13.7.2014 Kuopion Musiikkikeskuksessa. UruharaFC:n miehityksen(naisetuksen) syy kulkeutua Kuopioon oli virkamme Animeconissa pukukilpailun tuomaristossa sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina kisattiin perus pukukisa, aloittelijat ja kokeneet. Sunnuntaina oli esityskilpailun vuoro. Sää suosi conikävijöitä auringonpaisteella ja lämmöllä. Aikataulullisesti Animecon oli hiukan pahassa kohtaa, koska se oli lähellä Ruotsiin ja Närconiin lähtöä. Luonnollisesti meillä oli stressiä Nordic Cosplay Championship finaaleista, ja siihen päälle piti miettiä Animeconin pukuja ja velvollisuuksia.

Matka Kuopioon on aina yhtä tuskallinen, koska linja-auto lähtee niin aikaisin aamulla. Perjantaina töiden jälkeen kävimme ostamassa evästä matkaa varten ja pakkasimme laukut. Oopperasesongin ollessa parhaimmillaan hotellilla, ei paljoa jaksanut cosplayasuja miettiä. Matkalaukkuihin siirtyivät Beybladesta Kyoyan ja Nilen puvut lauantaille, ja sunnuntaille Jack ja Raiju Exodia. Beybladella ja Animeconilla oli suurempi tarkoitus vielä noin puoli vuotta sitten. Tällöin saimme kuulla, että Aconiin olisi tulossa kunniavieraaksi eräs cosplayjaaja, joka oli tuttumme. Kolmestaan juonimme tekevämme Animeconiin Metal Fight Beyblade ryhmän <3! Kävi kuitenkin niin, ettei cosplayjaaja päässytkään tulemaan, ja MFB ryhmä kutistui minun ja Satun kokoiseksi. Harminpaikka, Beyblade cossaajia on niin vähän etenkin kun puhutaan Metal Fightista... Olisimme menneet photoshoottaamaan hampurilaisravintolaan ja kaikkea kivaa.

Kyoyan ja Nilen puvut ovat yli vuoden vanhat. Asuja käytettiin ensimmäisen kerran Animeconissa 2013! Puvut selvisivät hengistä Japanista World Cosplay Summitista. Ikä alkaa painaa molempia asuja. Vaikka kangasosat kestävät, peruukit alkavat romahtaa, laukaisijoissa on lommoja ja Nilen kengät hajoavat täysin. Mokomatkin kengät ovat aina olleet yksi iso piikki lihassa. Silti kerta toisensa jälkeen puvut siirtyvät matkalaukkuihin ja tulevat mukaan coneihin luottopukuina. Jackin asun kanssa ei ollut mitään ongelmia ja Raiju on aina lähtövalmiina. Pitäisi opetella sellainen tapa, että aina kun tulee conista, rapsii samantien cosplayasun lähtökuntoon. Pesee, silittää ja korjaa puvun, ja viikkaa nätisti säilytykseen SEN SIJAAN, että laittaa asun suoraan matkalaukusta kaappiin ja menee potemaan conidarraa. Tällä tavalla välttäisi ylimääräistä stressiä ennen coniin lähtöä, kun ajatuksia ei tarvitse uhrata sille, missä kunnossa asuni on ja riittääkö aika sen korjaamiseen

Aikataulukiukuttelusta huolimatta aamulla oli noustava linja-autoon. Olimme tapahtumapaikalla siinä 8:00 aikoihin. Tapahtumapaikalle löytää helposti, kun kävelee suoraa tietä eteenpäin kaupungin halki. 8:00 aikoihin paikalla oli pelkästään työvoimaa, ja hetikohta ovet avattiin ja pääsimme kaikki sisään. Suuntasimme samantien pukuhuoneisiin laittamaan cosplayasut päälle. Meikkaaminen sujui jostain syystä älyttömän hankalasti. Meikin tekeminen on minulle vaikeaa kaikkialla muualla, paitsi oman peilipöytäni ääressä. Pukuhuoneesta siirryimme backstagelle, jossa pidimme pienen infon tuomarien kesken, ja tämän jälkeen aloimme valmistautua pukukisaajien vastaanottamiseen. Ensin tulisivat aloittelijat, ja tämän jälkeen kokeneet. Välissä oli ruokatauko. Tuomaristoon kuuluivat Ilona cosplay, Lilian ja me kaksi. Ensimmäiset kisaajat tuomaroitiin backstagella, mutta tämän jälkeen tila todettiin niin rauhattomaksi, että siirryimme ylempiin kerroksiin tyhjään luokkahuoneeseen. Sen lisäksi, että tila oli rauhallinen ja tilava, se oli ihanan viileä. Tuomarin päivä on pitkä ja koko ajan täytyy pysyä skarppina. Tästä syystä hommaan kannattaa varata mukava puku. Aika usein tuomariston jäsenillä ei ole cosplayasuja päällänsä tuomaroinnin aikana. Animeconissa meillä kaikilla neljällä oli cosplayasut. Kyoyan ja Nilen asut ovat mukavat käyttää tuomaroinnissa, mitä nyt bindausliivini alkoi jälleen kuristamaan minua, miksi otin sen lopulta kokonaan pois. Jackin asussa on se ihana puoli, ettei siinä tarvitse käyttää bindausta. Kyoyan mustan trikoopaidan alla valitettavasti täytyy käyttää jonkinlaista litistäjää, sillä vihreä liivi ei peitä koko rintakehää.

Yksi toisensa jälkeen pukukisaajat kävivät vierainamme. Jokaisen kanssa tuli muutama sana vaihdettua ja huomioita puvuista tehtyä. Emme olleet ilkeitä tuomaritätejä. Ruokatauolla meille tarjoiltiin lämmintä ruokaa työntekijöille tarkoitetussa greenroomissa, ja sen voimin katsoimme myös kaikki kokeneet kisaajat lävitse ja siirryimme lavaosuuteen. Lauantaina yksilökisassa ei ollut esitysosuuttaa, vaan pelkkä lavalle kävely ja poseeraaminen riittivät. Kovinkaan paljoa peruutuksia osallistumisiin ei ollut tullut. Lavaosuus alkoi Kääpägaalalla, jossa lavalle nousi suomalaisia pitkänlinjan cosplayjaajia esittäytymään. Tämän jälkeen pukukisaajat kävivät yksitellen lavalla, ja shown päättyessä tuomaristo vetäytyi päättämään tuloksista. Annoimme arvoa hyvin valmistetuille ja täyspainoisille asukokonaisuuksille. Muistakaa aina cosplayssa noudattaa profiilia mahdollisimman tarkasti niin mittasuhteissa, väreissä kuin materiaaleissakin. Hyvä cosplayasu on pyhässä tasapainossa Hyvännäköinen vaate ja Profiilikuva -välissä. Siinä vaiheessa, kun asu alkaa näyttämään profiilikuvalta, täytyy myös muistaa miettiä, miten siitä saa vaatteena hyvännäköisen. Vaikka profiilikuviin harvemmin piirretään saumoja, muotolaskoksia tai tikkauksia, oikeisiin vaatteisiin niitä on pakko laittaa mm. asun hyvän istuvuuden saavuttamiseksi.

Tässä pari neuvoa pukukisoja varten. Kirjoitin nämä sitten rakkaudesta, en ylimielisenä:

- Jos asu on kesken, perukaa osallistumisenne! Pukukisoihin ehtii kyllä osallistua kymmeniä kertoja eikä homma kaadu siihen, että yksi kisa pitää perua tai siirtää myöhemmäksi. Tehkää asunne rakkaudella loppuun ja osallistukaa johonkin toisen pukukisaan myöhemmin. Teillä on paljon paremmat mahdollisuudet pärjätä siellä, kuin keskeneräisellä/hutaistulla puvulla täällä. Levätkää, pukekaa jotakin muuta ja pitäkää hauskaa conissa. Usein osallistumisen peruminen on kunniankysymys, mutta eiköhän pistetä järki kunnian edelle. Kukaan ei katso teitä pahalla tai arvostele päätöstänne. Tuomaristossa on cosplayjaajia ja he kyllä ymmärtävät puvunteon tuskaa.

- Tuomariston edessä reipas asenne on plussaa. Olkaa rentoja ja oma itsenne. Kertokaa mikä asussa on hyvin ja missä onnistuitte. Selittäkää, jos ette voi käyttää piilolinssejä tai tilata peruukkeja ulkomailta. Perustelkaa valintanne niin materiaalien kuin tekniikoidenkin suhteen. Miksi tämä oli paras valinta minulle?

- Arvokisoissa pukuja katsotaan hyvin läheltä, ja myös Suomessa tämä tapa on yleistymässä ihan perus pukukilpailuissa. Varautukaa siihen, että kun menette tuomarointiin, tuomarit voivat tulla katsomaan asuja ihan liki. Tuomarit voivat pyytää näyttämään esim. asun vuoritusta, helman alla piilossa olevia kenkiä tai he haluavat pidellä proppiasi. Sen sijaan, että tätä tapaa pidettäisiin tunkeilevana, sen voi nähdä mahdollisuutena esitellä onnistumisiaan, vaivannäköään, kokonaisuudenhallintaa ja ylpeydenkohteitaan.

- Älkää vähätelkö itseänne tai asuanne, ja kunnioittakaa sarjaa. Kun teiltä kysytään "Miksi tämä hahmo?", vastatkaan rehellisesti ja kypsästi. "Pakkohan tätä on cossata koska sarja on niin naurettavan huono" tai "Cossaan hahmoa koska tissit" (miksi rinnoista kuulee niin usein?) eivät ole vakavissaan otettavia vastauksia. Tosissaan mutta ei tosikkomaisesti.

- Vaikka lavalla täytyisi käydä vain poseeraamassa, tuomaristo antaa arvoa hyvälle asenteelle ja hahmouskollisuudelle näiden muutaman askeleen aikana. Jos teitä haastatellaan, muistakaa jälleen rehellisesti kunnioittaa itseänne ja sarjaa.

 

Pukukilpailun jälkeen aikaa ei ollut kovinkaan paljon ennen alaikäisten iltabileitä. Meidän piti kiiruhtaa paikan päälle, koska ystävämme Paperina Gill esiintyi ensimmäisenä DJ:nä, ja olimme luvanneet ottaa hänestä valokuvia ja videota. Kiiruhdimme greenroomiin vaihtamaan vaatteet ja meikkaamaan uudestaan. Greenroomin narikka oli yksi iso sekasorto. Kun tavarat eivät enää mahtuneet narikan hyllyille, ihmiset pinosivat laukkujansa hyllyjen ympärille. Itse jätin kaiken, mitä en tule tarvitsemaan illan aikana, narikkaan. Kyoyan ja Nilen puvut viikkasin siististi yhdelle ylähyllyistä ja naulakon päälle. Pienessä kiireessä otimme puvut pois ja puimme bilevaatteet tilanne. Meikkasimme uudestaan greemroomin vessassa. Tämän jälkeen otimme tavaramme mukaan ja lähdimme kohti iltabileitä. Keskustassa olevan tietyön takia kävelimme oikeasta kadusta ohitse, mutta pienen lenkin jälkeen onnistuimme pääsemään bilepaikalle. Oli rasittavaa viedä osaa matkatavaroistaan mukana, mutta emme olisi ehtineet käydä jättämässä niitä majoitukseen. Myöhästyimme keikan alusta vähäsen, mutta isoa menetystä ei tapahtunut, koska bileet olivat päässeet starttaamaan nekin vähän myöhässä.

Iltabileissä parasta oli tavata ystäviään. Tuomaroinnin takia emme olleet ehtineet nähdä ketään conissa. Bilepaikka oli oikein hyvä: Tanssisali oli erillinen tila, ja vähän sivummalla toisessa huoneesa oli pöytiä ja tuoleja, joiden ääressä saattoi hengata ja jutella. Kauniin sään takia ulkona oli paljon porukkaa. Pienelle ja rauhalliselle sisäpihalle oli helppo kerääntyä. Jäimme odottelemaan eurobeat-tunnin alkamista. Tänä aikana ehti hyvin käydä syömässä, vaihtaa kuulumisia, ottaa valokuvia ja tanssia. Meiltä kysyttiin, kuinka vanhoja olemme. Vastausta seurasi kysymys "Miksi melkein 25-vuotiaat ovat alaikäisten iltabileissä?" Koska haluamme juhlia alaikäisten ystäviemme kanssa ja aikuisten bileet ovat tylsiä. Aikuiset vain istuivat ja juovat. Täällä tanssittiin ja pidettiin hauskaa ilman päihteitä. Ihan parasta <3.

Animecon2014Satu%26P%C3%A4iviIltabileet-

Eurobeat-tunti alkoi 22:00. Kuuntelimme epäuskoisena voiko se olla eurobeatia, mutta kyllä se oli! Satu jorasi tanssilattialla ihan innoissaan kavereidemme kanssa. Minä istui salin laidalla ja nukuin silmät auki. Liian raskas työviikko takana + NCC murheet = En ollut biletuulella. Tämän lisäksi olisin toivonut enemmän Initial D eurobeatia. Eurobeat-tunnin jälkeen lähdimme kohti majoitusta.

Iltabilepaikan ja majoituksen välillä oli useamman kilometrin kävelymatka. Kävelemisessä ei ole mitään vikaa, mutta vetolaukkumme alkoi sanomaan työsuhdettaan irti. Laukusta hajosi pyörä, ja lopulta laukkua täytyi raahata perässään. Matkan aikana kirosin helvettiin kaikki ohjelmalehtisissä olevat kartat, koska niissä lukee vain tarpeellinen kadunnimi, ei muita katuja tai maamerkkejä. Ei sellaisten karttojen avulla pysty suunnistamaan! Onnistuimme kävelemään TAAS oikeasta risteyksestä ohitse. Siinä vaiheessa olin rättiväsynyt laukun raahaamisesta ja älyttömän kiukkuinen. Halusin mennä maahan makaamaan ja huutaa keuhkoni pellolle, mutta seurueessamme oli henkilö, kenen nähden ei sopinut tulla hulluksi.

Yö majoituksessa oli rauhallinen. Samassa luokkahuoneessa nukkui vain muutama ihminen meidän lisäksi, ja olimme yksinkertaisesti älyttömän väsyneitä. Hikiliikuntaa tuli harrastettua tanssiessa ja kävelessä majoitukseen. Aamulla kävimme suihkussa, otimme tavaramme ja lähdimme kohti tapahtumapaikkaa mahdollisimman aikaisin. Kehitin rikkinäiseen vetolaukkuumme huivistani patentin, jonka avulla laukkua pystyi kiskomaan perässään kevyemmin. Laukkua ei tarvinnut kiskoa kädellään, vaan huivin avulla laukkua pystyi vetämään hartiallaan. Pakko se laukku oli saada siirtymään paikasta toiseen! Matka tuntui paljon lyhyemmältä, kun tiesi minne on menossa ja oli alamäkeä.

Sunnuntaina pukujen pukeminen sujui pienessä kiireessä, koska meidän piti ehtiä tuomarointiin. Ja sitten selvisi, että kellonaika oli ilmoitettu väärin, eikä meillä ollut kiire minnekään. Eipä tullut kulutettua aamua pukujen jahkailuun. Ehdimme käydä syömässä, valokuvaamassa ja katselemassa conialuetta. Musiikkikeskus oli kuuma paikka. Kuuma ja paljon ihmisiä aiheutti sen, että myyntisalissa eli ala-aulassa suorastaan löyhkäsi. Onneksi pihan laajat viheralueet kutsuivat ulos aurinkoon istumaan, mutta siinä vaiheessa, kun tuli vettä niskaan, oli kaikkien pakko siirtyä sisätiloihin.

DSCN9169-normal.jpg

Esityskilpailussa tuomaristossa istuimme me kaksi ja Ilona Cosplay. 30 % pisteistä annettiin puvuista ja 70 % esityksestä. Kilpailuun sai osallistua ryhmänä tai yksilönä. Tuomaroinnissa katsoimme asuja ja juttelimme tulevasta esityksestä osallistujien kanssa. Jahka tuomarointi oli ohitse, juoksimme greenroomiin ja laitoimme matkalaukut lähtövalmiiksi. Lavaosuuden jälkeen meidän pitäisi rientää vaihtamaan vaatteet ja alkaa valmistautua kotiinlähtöön.

Esityskilpailu alkoi tuomaristonjäsenten esittelyllä. Yksi kerrallaan taustakankaalle heijastettiin pieni kuva ja perustietoja meistä, mm. ikä, pituus, harrastukset, veriryhmä ja erikoistaidot. Tämän lisäksi meitä kaikkia haastateltiin kysymällä yksinkertaisia ja hyväntuulisia kysymyksiä. Esityskilpailua varten otin silmikonpuolikkaan pois, koska sen kanssa on melko vaikea nähdä. Esityskilpailu oli viihdyttävä ja kaikki näytökset keskenänsä erilaisia. Henkilökohtaisesti olimme tyytyväisiä viikonlopun kilpailuiden tasoon. Ilonan ja Lilianin kanssa yhteistyö sujui hyvin.

Esityskilpailusta riensimme greenroomiin riisumaan asut ja vaihtamaan matkustusvaatteet tilalle. Tämän jälkeen vetäydyimme backstagelle odottelemaan palkintojenjakoa. Me ehkä ehtisimme siihen mukaan. Tai sitten emme. Koska ohjelma lavalla vain jatkui ja jatkui, lopulta meidän kahden täytyi lähteä kohti linja-autoasemaa ja jättää kilpailijoiden kukittaminen Ilonalle. Tämä jäi ärsyttämään. Tietenkin tuomari haluaa sanoa sanan viikonlopun cosplaykisoista ja jakaa palkinnot parhaille puvuille. Meillä oli kiire linja-autoasemalle, joten miksei tätä voitu huomioida aikataulussa, ja pistää palkintojenjakoa heti päättäjäisten alkuun? Olimme sanoneet asiasta jo aikaisemmin, mutta mitään muutosta ei tapahtunut. Jos olisimme tienneet, ettemme sittenkään ehdi palkintojenjakoon, olisimme valinneet toisen vähän aikaisemmin lähtevän linja-auton. Nyt suunnittelimme aikataulun niin, että ehdimme päättäjäisiin ja palkintojenjakoon, mutta tämä ei toiminutkaan. Kotiin lähdettiin myöhempään lähtevällä autolla, jonka takia piti heittää ylimääräinen kierros Mikkelin kautta ihan turhaan. Ei kovinkaan kiva päätös muuten mukavalle viikonlopulle.

Animecon sujui meidän osalta mukavasti loppua lukuunottamatta. Sujuvat conireissut ovat parhaita. Tuomaroinnin takia emme ehtineet tutustua muuhun coniohjelmaan, mutta ehtii sitä myöhemminkin. Onnea kaikille pukukilpailuissa menestyneille ja toivottavasti tapaamme vielä uudestaan!

 

- Päivi