Tervetuloa takaisin Närcon kuulumisten pariin!

DSCN9286-normal.jpg

Tapahtuma-alueella olevista cosplaybanderolleista saattoi bongata tuttuja naamoja viime vuoden Närconista :).

DSCN9295-normal.jpg

Torstai valkeni Ruotsissa yhtä aurinkoisena ja helteisenä kuin keskiviikkokin. Yö majoituksessa oli rauhallinen kun nukkui korvatulpat korvissa. Jotkut valittivat studiossa olleen todella kylmä yöllä. Itse olin varautunut tähän nukkumalla pyjamassa villasukat jaloissa. Vaikka aamulla ei ollut mitään kiirettä, pomppasin silti ylös jo seitsemän aikoihin, ja suunnistin suihkuun ja meikkaamaan. Pukuhuoneita oli useampi koko rakennuksessa. Varsin pian sai kuitenkin huomata, että vaikka tilaa näytti olevan runsaasti, pukuhuoneet täyttyivät kävijöistä tupaten täyteen. Vessat olivat umpinaisia koppeja, mutta suihkuissa ei ollut näkösuojia. Jos ei kehtaa olla alasti muiden naisten seurassa, lattiamajoituksessa peseytymisestä voi tulla vaikeaa. Vessoista olisi pitänyt ottaa peilit pois, koska osa kävijöistä lukkiutui vessakoppeihin meikkaamista ja piilolinssien laittoa varten. Itse istuin meikkaamaan pukuhuoneen lattialle ja laitoin peilin penkin päälle. Pian pitkän penkin ääreen oli ilmestynyt riviin NCC ihmisiä meikkaamaan ja vaihtamaan kuulumisia. 

Panku-normal.jpg

Torstain ohjelmassa oli 11:00 aamiainen ja 15:30 lavatekniikasta keskustelu. Kaikki NCC ihmiset kokoontuivat luokkahuoneeseen, missä aamiaiseksi tarjoiltiin mm. leipää, muroja jogurtilla ja teetä. Päivän ohjelma käytiin yhdessä lävitse, ja tämän jälkeen jokainen katosi omille teillensä. Itse jännäilin milloin mahtavat ystäväni Cidi, Minorea ja Tsuyami ja Satu saapua Närconiin. Kauhukuvissani koko konkkaronkka oli eksyksissä Tukholmassa tappelemassa keskenään. Onneksi näin ei tapahtunut, vaan puolen päivän aikoihin kaikki olivat päässeet turvallisesti Närconiin. Matka sujui heidän osaltansa mutkattomasti. Lentokentältä Tukholman keskustaan, täältä Närcon linja-autoon, ja linja-auto vei matkustajansa suoraan coniin. Näin mutkaton tapa päästä Närconiin sai ihan tosissaan miettimään, että kannattaisiko tulla useamminkin Närconiin. Kaverimme lähtivät etsimään hotelliaan, ja minä lähdin viemään Satun lattiamajoitukseen. Lavasteet piti saada kokoon ennen lavatekniikan tapaamista, ja Jackin asua täytyi vielä rapsia hiukan. Satu oli aikaisemminkin koonnut lavasteeni, miksi hän tiesi systeemistä ja sen viritelmistä enemmän.

Emme olleet varautuneet kohtaamaan Närconissa paljoa suomalaisia. Kun kävelimme kohti lattiamajoitusta, katsoin vastaantulevaa naista ja naureskelin, miten hänellä oli cossiasu eräästä hahmosta, ketkä myös eräs ystäväni cosplayjaa. Asu oli itse asiassa todella samannäköinen, ja sitten tajusin vastaantulijan olevan kaverimme Kiipy! Yllättäviä kohtaamisia Närconissa ^_^. Mitä enemmän kavereita paikan päällä, sen parempi.

DSCN9273-normal.jpg

Koottu lavaste sijoitettiin lopulta patjojemme päähän. Telinettä pystyi käyttämään mm. vaaterekkinä.

15:00 aikoihin lähdimme lavasteiden (rekki, maalausteline, taulu, maalitölkit...) kanssa kohti lavaa tekniikkapalaveria varten. Iso lava, jolla mm. kaikki cosplayohjelma, iltabileet ja avajaiset sekä päättäjäiset tapahtuivat, sijaitsi ulkona läheisellä parkkipaikalla. Ulkona oli älyttömän kuuma ja lavasteviritelmämme herätti huomiota kun työnsimme sitä pitkin katukiviä. Lavalle oli useampi satametriä matkaa. Hyvässä vaiheessa vaaterekki, joka toimi pyörivän lavasteen runkona, alkoi pudotella pyöriään matkalle. Lopulta saimme lavasteet kannettua lavalle. Lavalla sitten selvisi, ettei lavasteita olisi tarvinnut tuoda. Ja ettei niitä voinnut jättää lavan taakse telttaan säilöön finaalipäivää odottamaan. Raahasimme koko hötäskän turhaan paikalle X_X.

Lava-normal.jpg

Havainnollistaakseni näytöstäni tökkäsin muistitikun tekniikan tietokoneeseen ja näytin heille semifinaalinäytökseni. Selkeämmin ei olisi voinnut näytöstäni esitellä. Tekniikkapalaverista kiiruhdin haastatteluun. Satu ja muut Suomen joukkueen vapaaehtoiset saivat jäädä huolehtimaan lavasteen takaisin majoitukseen. Näytösääninauhaa ei tarvinnut lähettää etukäteen, vaan se tuotiin muistitikulla paikanpäälle. Kiitokset Satulle, joka maanantai-iltana muunsi äänitiedostoni tarvittavaan muotoon, koska muuten olisin kiikuttanut sen Ruotsiin väärässä tallennusmuodossa.

Närconilla oli kaunis ajatus siitä, miten NCC kisaajat esiteltäisiin ihmisinä pukujen takana, eivätkä he jäisi pelkästään roolipukuina yleisön mieleen. World Cosplay Summitista tuttuun tapaan he halusivat näyttää kaikista kisaajista lyhyen videon ennen heidän finaalinäytöksiään. Tästä syystä toivottiin, ettei torstaina puettaisi cosplayasuja, vaan haastatteluun tultaisiin ihan vain omana itseään. Haastattelut kuvattiin sisätiloissa sohvalla istuen. He lupasivat kysyä yksinkertaisia kysymyksiä cosplaysta englanniksi. Kysymykset olivat tyyliin "Mikä on erikoisinta mitä sinulle on tapahtunut cosplayssa" ja "Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle cosplayjaajalle". Kysymykset eivät olleet minusta yksinkertaisia! Helpot kysymykset ovat "Mikä on suosikki animesi tai lempihahmosi" ja "Mikä oli ensimmäinen cosplayasusi".

Haastattelun jälkeen ajattelin palata majoitukseen kokoamaan lavasteen loppuun, mutta Satu kertoi minulle, että ystäviemme esityskilpailu olisi jo tänään torstaina. Se tarkoitti, että Minorea ja Tsuyami nousisivat illalla lavalle, ja he tarvitsivat apua asujensa kanssa. Lavasteet ja muut jutut saivat jäädä huomiseen kun riensimme kavereidemme avuksi. Lavaharjoituksesta cosplay workshoppiin, ja workshopista tuomarointiin. 

Närconin cosplayasujen korjaushuone cosplay workshop oli lähes aina täynnä porukkaa. Workshopista löytyi kaikkea mahdollista cosplayasujen viimeistelyyn, mm. ompelukone, silitysrauta ja liimaa. Huoneeseen ei pelkästään tultu korjaamaan tai viimeistelemään asuja, vaan niitä tultiin peräti tekemään! Osa porukkaa istui huoneessa monia tunteja. He toivat omat ompelukoneensa ja alkoivat kokoamaan cosplayasujaan. Jos suomalaisen cosplayjaajan puku olisi niin kesken, se jätettäisiin kotiin. Närconista kokonainen päivä saatettiin käyttää puvun tekoon työhuoneessa. Tosin con kesti neljä päivää ja koska ohjelma ei ollut kummoista, niin miksi ei? Ärsyttävintä työhuoneen käytössä oli se, että jos ompelukonetta olisi tarvinnut vain yhden sauman korjaamiseen, käyttövuoroa oli turhauttavaa odottaa ihmiseltä, kuka kokosi kokonaista asunsa takkia ompelukoneen ääressä. Jos liimapistoolia tarvitsi viideksi sekuntiksi, sitä piti kytätä henkilöltä, joka oli liimaillut sillä viimeisen tunnin ajan haarniskaansa. Tämän lisäksi työhuone näytti olevan sosiaalisen seurustelun tila, miksi siellä oli aina kovin täyttä ylimääräisen porukan hengatessa pöytien ääressä.

Pienessä kiireessä pistimme tiimityönä asuja kuntoon ja päälle. Jahka kaverimme vihdoin ja viimein pääsivät tuomarointiin, vasen käteni oli puoliksi kultainen ja sormista löytyi kahta erilaista liimaa. Huono päivä pistää irtokynnet ja pukea sormuksia. Kaiken kiireen keskellä Satu osoitti teräksisiä avustajantaitojaan. Hän ei pelkästään kiskonut pukuja päälle, vaan huolehti myös ruuasta ja juomasta, työympäristön siisteydestä ja kantoi tavarat.

K%C3%A4si-normal.jpg

Onneksi Annella oli kynsilakanpoistoainetta mukana. Sillä ja saippualla sain käteni puhdistettua.

Liputus-normal.jpg

Närconin avajaiset alkoivat 21:30 isolla lavalla. Avajaisia seuraamaan tulleet ihmiset muodostivat pitkiä jonoja/ihmisrykelmiä aidatun lavan ympärille. Kun portit katsomoon/parkkipaikalle avattiin, jono kärjessä olleet ihmiset juoksivat lavan eteen aivan kun joku musiikkitähti olisi tulossa esiintymään. Tässä tapauksessa kyse taisi olla innokkaista Reika ja Kaname faneista... Meidän ei tarvinnut lava-alueelle jonottaa, koska kisaajat ja NCC passilla/badgella varustetut henkilöt saivat hillua backstagella. Avajaisissa jokaisesta NCC osanottajamaasta lavalle nousi kaksi edustajaa pidellen maansa lippua. Kyseisen liputus oli todella nopea ja melkein heti lavalle nousemisen jälkeen edustajat tulivat sieltä pois. Suomea edustivat yksimielisellä päätöksellä Muumihahmot noidan tytär Aliisa ja Nuuskamuikkunen. Virallinen esityskilpailu alkoi vasta yöllä reilusti avajaisten jälkeen. Se, ettei mikään alkanut Ruotsissa liian aikaiseen oli kivaa. Tämä kuitenkin johti siihen, että monesti asiat alkoivat liian myöhään, kuten mm. juurikin esityskilpailu oli yöllä. Virallista syytä tähän en tiedä, mutta todennäköisesti he halusivat ulkona olevan mahdollisimman pimeää ennen lavajuttujen aloittamista. Backstagella ehti istua pitkään ennen kuin mitään tapahtui. Onneksi kävimme syömässä tuomaroinnin jälkeen. Kisaajia oli infottu todella huonosti milloin pitää olla missäkin, ja koska show alkaa. Kunnon cosplaymammoille olisi ollut käyttöä. Anne hyppi paikalle laulaen Twisted Sisterin We're not gonna take it (Me emme hyväksy tätä) jonkinlaisena mielipiteen ilmaisuna - valitettavasti hän osasi laulua vain kaksi lausetta X). Osa yleisöä lähti pois siinä vaiheessa, kun kunniavieraat olivat juttunsa lavalla höpöttäneet ja avajaiset tanssittu. Kun kisa pääsi vihdoin ja viimein alkamaan, minä ja Satu luikertelimme yleisöön. Satu nosti minut hartioillensa ja minä kuvasin videokameralla ystäviemme näytöksen. Koska yleisö seisoi, oli todella vaikea nähdä lavalle. Sitten kuitenkin juontajat pyysivät kaikki istumaan. Tämän seurauksena eturivistä näki tuskin paljoakaan. 

Esityksistä puheenollen 19:00 olisi pitänyt olla ns. maakohtaiset näytökset pienemmällä lavalla, joka oli isoa lavaa vastapäätä. Tarkoituksena oli, että saman maan edustajia nousisi lavalle ja he esittäisivät jonkinlaisen pienen näytöksen. Tämä "hauska ohjelmanumero" meni mönkään, koska osallistujamaat eivät olleet valmistelleet mitään. Onneksi ns. country skit oli vapaaehtoinen ja ohjelmanumeron saattoi peruuttaa. Maakohtainen näytös oli melko vaikea toteuttaa, koska sitä varten olisi pitänyt keksiä kaikkia edustajia miellyttävä idea, tuoda osapuolet yhteen ja harjoitella näytös. Tästä olisi koitunut aivan liikaa vaivaa ja parempi, että NCC kisaajat keskittyvät finaalinäytöstensä harjoitteluun eivätkä hupiohjelmanumeroihin. Lentokentällä yritimme ideoida näytöstä, mutta show alkoi kuulostamaan niin kokoonkyhätyltä (elävää musiikkia ja voimistelua?), että parempi kun se ei koskaan lavalle asti päätynyt.

Mitä näytöskilpailuun tulee, niin ruotsalaisilla on varsin erilainen kuva cosplaynäytöksistä kuin mitä meillä Suomessa on. Lähes kaikissa näytöksissä taustalla pyörivä video hoiti esiintymisen, ja cosplayjaajat vain elehtivät sen edessä. Aivan kuin AMV (animemusiikkivideo) kilpailu, jota oli höystetty parilla cosplayasulla. Suomessa kyseisen tyylisillä näytöksillä ei todellakaan pärjäisi esityskilpailuissa. Myös esiintymisaika oli lyhyempi kuin Suomessa - vain kaksi minuuttia. Minorea ja Tsuyami lähtivät kisaan perinteikkäällä taistelunäytöksellä, jossa nyrkit, aseet ja pikkarit viuhuivat. Olivathan heidän asunsa sentään Queen´s Bladesta. Olimme hyvin ylpeitä molemmista. Näytös sisälsi selkeän tarinan, joka oli vauhdikas, sisälsi erilaisia kohtauksia, yllättäviä elementtejä ja myös hahmouskollisuus oli täysin kohdillaan. He ottivat näytöksellään riskejä ja selvisivät vaikean päivän loppuun asti luovuttamatta. Juuri sellaista sitkeyttä kilpacosplayjaaja tarvitsee!

Koska kello alkoi lähennellä puolta yötä, hipsimme nukkumaan. Huomenna olisi tärkeä päivä, nimittäin perjantaina oli Nordic Cosplay Championship finaalit!

DSCN9260-normal.jpg

- Pämpylä