Perjantaina oli aikainen herätys, sillä meidän piti lähteä ajoissa valmistautumaan tulevaa Nordic Cosplay Championship finaalia varten. Koska torstaina ilta meni esityskisan parissa, lavaste piti viimeistellä ja puku laittaa esittelykuntoon tänään ennen tuomaroinnin ja lavaosuuden alkua.

Niew1-normal.jpg

Photo by Niew Photography

Päivän aikataulu: 11:00 aamiainen ja infotilaisuus sen perään. 12:54 valokuvaus, ja 15:00 tuomarointi. 19:00 lavaharjoitus, ja virallinen show alkaisi illalla 22:00 jälkeen. Majoituksessa kävimme vain suihkussa, ja tämän jälkeen otimme vaatteet ja meikit mukaan, ja suunnistimme cosplay workshoppiin laittamaan kisa-asun kuntoon. Eilen olin selvittänyt, että rakennus on auki 24/7 - ja niinhän se olikin, mutta workshop ja muut huoneet eivät olleet ><. NCC passia heiluttamalla pääsimme korjaushuoneeseen yli tunti ennen sen virallista aukeamista silittämään asua ja korjaamaan liimauksia. Koska huoneessa ei ollut muita cosplayjaajia, työpisteille ei tarvinnut jonottaa. Jackin asu oli selvinnyt varsin hyvin matkasta eikä suuria korjauksia tarvinnut tehdä. Toinen kenkä oli mennyt vähän ruttuun, mutta survoin kengän täyteen tyhjiä muovipusseja, ja perjantaihin mennessä se oli palautunut muotoonsa. Kenkiä voi suojella menemästä littuun matkan aikana parhaiten täyttämällä ne mukaan tulevilla vaatteilla, esim. sukilla, alushousuilla, sukkahousuilla. Kengät kannattaa pakata muovipussin sisään. Samalla tavalla kaikki osat, joista saattaa irrota maalia tai maalipinta mennä pilalle, suojataan kuljetusta varten.

Jahka asu oli rapsittu kuntoon noin 10:00 aikoihin, siirryimme NCC luokkahuoneeseen meikkaamaan. Aamiainen syötiin meikinteon lomassa. Minulla oli valokuvaus ennen tuomarointia, ja siihen mennessä puku oli päällä ja kaikki valmista. Jackin asua oli käytetty 3-4 kertaa ennen Närconia, joten meikkaus ja pukeminen sujuivat omanlaisellaan itsevarmuudella.

DSCN9262-normal.jpg

Finaalia varten puku oli trimmattu huippukuntoon. Jack oli saanut uudet saappaat, jotka olivat itse asiassa Kaiooshinin asun saappaat. Jack tarvitsisi niitä nyt enemmän kuin Kai. Saappaat olivat täydelliset Jackille niin varren pituuden kuin muodonkin puolesta, ja näissä saappaissa ei ollut vetoketjuja. Miksi juuri tällaisia saappaita löytyy niin vähän kirpputoreilta? Punaiset saappaat saivat mustasta tekonahasta shoecoverit ja uudet harmaat kappaleet varren ympärille ja jalkaterään. Valkoiset kynsikkäät olivat myös täysin uudet. Kokeilin valmistaa tekonahasta hanskat ja se sujui ihan hyvin - mutta hanskat itsessään näyttivät kauheilta! Tekonahka teki kynsikkäistä halvan näköiset. Koska valkoista aitoa nahkaa ei ollut saatavilla, otin pöydälle valkoista puuvillatrikoota ja lycraa. Valmistin näistä perinteiset "yhden sauman kahden kappaleen" kynsikkäät. Tällaiset hanskat ovat helppo tehdä ja ne mukailevat käden muotoa täydellisesti. Hanskat ovat myös helppo pukea, koska kangas joustaa. Sisäpuolelle tuli puuvillatrikoota ja ulkopinta oli lycraa. Pistin lycran ylösalaisin, jotta kangas ei kiiltäisi niin voimakkaasti. Kangasta oli kaksi kerrosta, jotta siitä ei näkyisi läpi ja hanskoissa olisi enemmän ryhtiä.

Jackin takin kaulus oli muuten ok, paitsi että pitkät hiukset painoivat sen koko ajan lyttyyn. Tästä syystä laitoin kauluksen sisään palan foamia/softista vahvikkeeksi. Samaan syssyyn madalsin kaulusta hiukan, koska nyt se oli liian korkea. Kauluksen lisäksi vaihdoin kahteen helman säleeseen uuden vuorikankaan.

Viimeinen homma oli peruukin korjaus. Alunperin halusin peruukin näyttävän luonnolliselta, mutta finaaleja varten päätin vääntää niskan laineet softiksella ja liimalla asentoonsa juuri sellaisiksi, kuin ne animessa ovat. Tämän lisäksi laitoin pienet palikat hiusten alle antamaan vähän lisää muotoa kiharoihin. Nyt peruukki näytti huomattavasti enemmän Jackin hiuksilta. Näiden lisäksi pukuun tehtiin pientä hienosäätöä, kuten uudet kultaiset soljet takkiin ja laukaisijan korjailua.

Valokuvaus tapahtui ulkona puiden varjossa. Valokuvaajana toimi Shila Forsman, joka ohjasi kuvattavia haluamaansa taustaan ja valoon. Valokuvaukselle oli varattu aikaa 18 minuuttia, ja siinä ajassa ehti räpsiä yhden jos toisenkin kasvo- ja kokovartalokuvan. Otin kuvaukseen mukaan maalaustelineen+tarvikkeet rekvisiitaksi, ja muutaman riikinkukon sulan. Tietenkin epäonniset avustajat joutuivat kantamaan nämä kamat helteessä paikan päälle minun varoessa pukuani... NCC säännöissä muistutettiin, etteivät valokuvat ole osa kilpailua ja tuomaristo ei arvostele niitä, joka oli minusta vähän hassua. Siis missä maassa cosplay on itse asiassa Huippumalli haussa?

DSCN9290-normal.jpg

Valokuvauspisteellä taustalle sai puita, nurmikenttää, pienen punaisen mökin tai kivisen sillan.

Valokuvaus sujui hyvin ja kaikelle rekvisiitalle oli käyttöä. Sujuvasti siirryimme kuumaa karkuun takaisin NCC luokkahuoneeseen ja aloimme valmistautumaan tuomarointiin. Harjasin fleecetakkiani, silitin helman säleistä ruttuja pois, peruukkia nipsittiin... Koskaan ei voi olla liian täydellinen etenkin kun on pieni paniikki kropassa. Jännitys sai hermoilemaan ja äksyilemään. Olen pahoillani Satu, että jouduit kiukkuiluni kohteeksi minun vaatiessa jakamatonta huomiota sinulta. Valokuvaukset ja tuomaroinnit olivat aikataulutettu näppärästi toistensa lomaan niin, että molempiin ehti ja väliin jäi vähän vapaa-aikaakin panikoida lisää. Luokkahuoneessa näki muiden NCC kisaajien asuja. Oli mekkoa ja oli vanhanaikaista sekä modernia panssaria. Osa asuista oli hyvin yksityiskohtaisia, ja toiset puvut yksinkertaisempia. Myös crossplayta (pukeudutaan vastakkaiseen sukupuoleen) löytyi, ja asujen teemat vaihtelivat suloisesta julmaan. Hyllyille (=pinotuille pöydille jotka muodostivat hyllyjä) pinotut näytösrekvisiitat saivat vain arvailemaan millainen show kullakin on luvassa. Kaikki asut näyttivät niin koristeellisilta ja hienoilta. Jack oli omaa luokkaansa yksinkertaisena pukuna, jossa oli käytetty lähes pelkästään perusvaatetusta. En antanut alemmuuskompleksi iskeä. Jackin asu oli hieno ja minulle erittäin mieleinen. Cosplayasustaan täytyy olla ylpeä aivan kuin se olisi parasta koko maailmassa! Tämä ylpeys saa puvun loistamaan.

Vielä ennen tuomarointia ystävämme Cidi, Minorea ja Tsuyami saapuivat toivottamaan onnea NCC luokkahuoneelle ja tytöt kiittivät avusta eilisessä esityskilpailussa. He antoivat meille lahjaksi nemunekon (unelias kissa), naisille suunnattua energiajuomaa ja pupuvihkon. Olette ihan parhaita <3_<3! Nemunekon ja pupujen voimalla mikään ei pysäytä meitä!

DSCN9266-normal.jpg

Ihana harmaa pieni kissa sai nimeksensä Pavo. Te ette nyt auta minua nemuneko riippuvuuteni kanssa, pahennatte vain :'D! Söpö I'm Molang pupuvihko on kuin suunniteltu pupuista pitävälle Satulle.

15 minuuttia ennen tuomariston luo lähtemistä muistin, että minun piti korjata meikkiäni! Oranssit raidat piti pyyhkiä naamasta pois ja tehdä uudestaan, koska ne olivat vinossa. Hätäpaniikissa raidat pois, uudet tilalle, ja siitä suoraan odottamaan vuoroaan tuomarointihuoneen oven taakse. Vaikka olen seissyt pukukilpailuiden tuomarien edessä monia kertoja, kyllä tilanne vetää aina jalat veteliksi ja puhekyky tuntuu katoavan täysin. Raitapaniikki ei yhtään helpottanut tilannetta. Ei kuitenkaan pidä koskaan olla epävarma itsestään tai puvustaan. Parhaani olen tehnyt, tämä on minun valintani, ja nyt aion seistä kaiken takana kunnialla. Sitä tuomaristo arvostaa aina ja kyllä se näkyy ihmisestä läpi, mitä mieltä hän on asustaan. Älkää koskaan vähätelkö itseänne cosplaytuomariston edessä vaan keskittykää siihen, missä onnistuitte. 

Tuomaristo otti minut vastaan pienemmässä luokkahuoneessa. Tuomaristoon kuului seitsemän jäsentä: Yksi jokaisesta pohjoismaasta, sekä kunniavieraat Japanista Reika ja Kaname. Mainittakoon, että Suomen tuomari oli Casualty Cosplay blogista tuttu Hiron. Hiron edusti Suomea 2013 Euro Cosplayssa (Cosplayn Euroopanmestaruuskilpailu) ja sai tällöin kunniamaininnan käsityötaidoistaan. Tunsin ennestään myös Tanskan ja Islannin tuomarit, ketkä molemmat tapasin World Cosplay Summitissa 2013. Kanamen kanssa olin jutellut Cosvisionissa. Eli täysin tuntemattoman sakin eteen ei täytynyt astua. Ihan ensimmäiseksi tuomaristo pyysi kertomaan sarjasta ja hahmosta. Eikö teidän olisi pitänyt itse selvittää nämä asiat jo etukäteen 0_o?! Tosin meiltä pyydettiin profiilikuvat vasta alle viikko ennen kisaa. Siinä ajassa ei ehdi paljoa tutustumaan 13 hahmoon. Höpisin englanniksi yleisesti sarjasta, hahmosta, puvustani ja painopisteistäni asujen valmistuksessa. Tuomaristo piiritti minut kuten arvokisoissa on tapana, ja asu katsottiin hyvin läheltä ja hiplattiin. Otin päällitakin pois ja se katosi samantien japanilaisten hyppysiini. Vielä lopuksi minua pyydettiin tekemään hahmouskollinen poseeraus. Ajattelin tämän olevan todella outoa, ja otin perus beybladeottelu aloitusasennon hullu virne naamallani - 100 % Jack, kyllä minä hahmoni ja sarjani tunnen. Jotkut ihastuvat kauniisiin asuihin, ja sarja ja hahmo jäävät vähän toisarvoisiksi, mutta minä valitsen asuni hahmojen ja sarjojen perusteella, en pukujen. Kun astuin ulos tuomaroinnista, minulle jäi sellainen mielikuva, etteivät he olleet kovinkaan otettuja asustani. Läpikotaisin pengotusta takista oli löytynyt varmasti ties mitä pieniä virheitä. Kaname oli kehottanut minua siirtämään peruukin hiuksia pois kasvoiltani peittämästä silmikkoa - jo heti tuomaroinnissa piti tehdä parannuksia asuun! Asu oli varmasti aivan liian helppo valinta heidän makuunsa X_X. Tai sitten tuomaristo on vain todella hyvä pitämään pokerinaamaa ja olemaan näin paljastamatta yhtään etukäteen mitä mieltä ovat kenestäkin. Jos puku ei herättänyt positiivisia viboja, niin vielä voi vakuuttaa näytöksellään.

Tuomaroinnin jälkeen oli reilusti vapaa-aikaa ennen lavaharjoituksia. Menimme majoitukseen kokoamaan lavastetta loppuun. Lopulta homma meni siihen, että Satu teippasi sulkia kiinni ja minä nukuin päiväunia. Pitkiä unia en ehtinyt nukkua, koska eräs kisaaja älämölösi huoliaan. Päätimme lähteä syömään ja tuoda ruokaa myös hermoilevalle kisatoverillemme. Hänellä oli selvästi nälkä ja siksi hermot olivat pettämässä. Kun on kiire valmistaa asua, voi syödäkin vähän huonosti, mutta itse kisatilanteessa on todella tärkeää syödä ja levätä hyvin. Muuten paukut loppuvat ennen iltaa.

DSCN9267-normal.jpg

Pitkä takki oli kuuma, joten yritin olla mahdollisimman paljon ilman sitä. Tästä syystä tein violetista paidasta hihattoman: Asu ei olisi niin hemmetin kuuma kesällä!

Pelkäsin hiukan Ruotsin hellettä. Meikki voi mennä todella nopeasti pilalle kuumuudessa, ja ajatus siitä, että joutuisin illalla tekemään Jackin meikin uudestaan lavaosuutta varten, ei houkutellut. Ruokareissulla törmäsimme ystäviimme Cidiin, Minoreaan ja Tsuyamiin jälleen, ja lähdimme yhdessä aterianhakuun. Päivälliseksi oli luvassa perunamuussia ja kaksi nakkia.

Majoituksessa aloimme pistämään lavastetta kuljetuskuntoon. Kokeilin valoja, ja riikinkukontähdistön valot eivät toimineet enää. Tietenkin jotakin pitää mennä pieleen miksi kaikki ei vain voi sujua sujuvasti #¤%&! Onneksi asia tuli esille nyt eikä kaksi minuuttia ennen lavalle menoa. Valot ehti vielä korjata, mutta pelkäsin koko ajan niiden sammuvan uudestaan. Yhteistuumin kannoimme lavasteet lavan taakse. Suomalaiset Närcon kävijät olivat päättäneet saada eturivin paikat, ja he istuivat jonottamassa lava-alueelle meidän kävellessä ohitse kohti backstagea. Jokaiselle kisaajalle oli varattu noin 2 x 2 metriä pieni alue, johon lavasteet laitettiin. Pikku hiljaa muutkin kisaajat saapuivat paikalle ja pieni lavastemeri nousi lavan taakse.

DSCN9271-normal.jpg

Minun esitysvuoroni oli viimeisenä. Ennen harjoituksia ehti vielä mennä kauppaan ostamaan juotavaa ja käydä koreografiaa lävitse. Varustimme itsemme energiajuomalla, sillä illasta oli tulossa hyvin pitkä. Harjoitusnäytökseen lähdin tietyllä itsevarmuudella. Olihan näitä asioita treenattu tositilanteessa jo Desucon Frostbitessä. Ainoa mikä huolestutti oli se, että aukeaako viuhka kauniisti. Lavaste voi olla vaurioitunut kuljetuksessa tai väärin koottu, joten riski siitä, ettei se toimisi odotetulla tavalla, oli olemassa. Lavaharjoitus sujui kuitenkin hyvin. Viuhka toimi, kaikki tavarat saatiin ripeästi paikoilleen, mitään ei hajonnut, ja olivat jopa muistaneet jatkoroikan tuoda lavalle. Tämän jälkeen alkoi varsinaisen lavaosuuden odottelu. Ennen esitysvuoroamme ehdimme käydä majoituksessa kaksi kertaa, show myöhästyi aikataulusta puoli tuntia, minä korjasin hiukset silmikon päältä ja pimeä laskeutui Ruotsin ylle. Ulkoilman lämpötilan laskiessa Jackin takki siirtyi ripeästi takaisin päälleni. Ensimmäisen kisaajan astuessa lavalle Närconin tekniikka petti, eikä kisaajan esittelyvideo lähtenyt pyörimään kunnolla. Tämän seurauksena kenenkään videota ei näytetty, vaan näytökset lähtivät käyntiin ilman sen enempiä esittelyjä. En nähnyt kenenkään muun kisaajan näytöstä. Ihan hyvä niin, sillä halusin keskittyä omaan suoritukseeni enkä tiirailemaan muiden näytöksiä. Vähän huolestutti se, tuleeko kukaan auttamaan meitä kantamaan tavaroita lavalle, mutta onneksi ennen lavalle nousemista paikalle riensi innokas joukko vänkäreitä. Minä ja Satu veimme ison pyörivän lavasteen, ja vänkärit toivat loput. Viimeinen näytös oli valmis alkamaan ja lopettamaan illan shown.

RobertJohannessonPhotography1-normal.jpg

Photo by Robert Johannesson Photography

EmelieS%C3%B6derstr%C3%B6m-normal.jpg

Jokin haisee aivan selvästi pahalle.

Näytös sujui paremmin kuin aikoinaan Frostbitessä. En pudottanut kiekkoa, liikehdintä oli rennompaa ja ajoitukset parempia. Suuri plussa oli se, miten finaaleissa avustaja sai näkyä. Tästä syystä Satun ei tarvinnut mustissa vaatteissa yrittää hiippailla lavasteen takana, vaan hän pyörähti reilusti näytillä USA Go Go tyttönä tuomassa minulle laukaisijan ja myös viemässä sen pois. Kaikkien kisaajien avustajan käyttö ei kuitenkaan ollut näin vaatimatonta: Osassa näytöksiä avustaja pyöri lavalla pitkän tovin, ja mieleen tuli enemmän joukkue- kuin yksilökisa.

DSCN9085-normal.jpg

Närconissa riikinkukon pyrstöä esittävä viuhka ei pelkästään auennut, vaan sen takaa pölähti myös höyheniä. Satu heitti höyhenet ilmaan Kiipyn kehittämällä lapiolla, jonka hän taiteili pahvilaatikon kyljestä ja teipistä torstaina. Kiipy ei lakkaa yllättämästä kekseliäisyydellään... Höyhenten lisäksi näytökseen oli lisätty pari elettä ja mm. riikinkukon sulka, jonka ongin paitani sisältä aiheesta ollessa puhe.

AntonKurkkio%20%281%29-normal.jpg

Kauhukuvissani lavaste kaatuu päälleni. Ja syttyy palamaan. Ja koko lava roihahtaa. Ja yliopisto räjähtää tämän seurauksena. Ja miljoonia kuolee. Ja tämä paheni mitä pidemmälle pohdimme, mikä voi mennä pieleen. Kenraaliharjoitus meni liian hyvin, jotakin on pakko mokata. Realistinen pelkoni oli se, että äänimiehet laittavat ääninauhan pyörimään emmekä ole vielä valmiita, vaan asettelemme vielä lavastetta tms.

AntonKurkkio1-normal.jpg

Vihaisen palautteen annan Närconin valomiehille, ketkä pistivät spottivalon päälle aivan väärässä kohtaa. Ärsyttävintä tässä on se, että minä näytin videon Frostbiten näytöksestä ja painotin spottivalon tärkeyttä tietyssä kohtaa näytöstä. Eivät sitten muistaneet mikä oli merkki valon sytyttämiselle - no ainakin valo syttyi jossain kohtaa. Miten Nordic Cosplay Championshipsin kaltaisessa arvokisassa voidaan ryssiä kisaajien valotoiveet tällä tavalla? Olisi pitänyt videoida harjoitusnäytös ja katsoa, oliko sama moka sielläkin, ja korjata valovirhe ajoissa. Onneksi kyse oli vain spottivalosta. Pahemminkin olisi voinnut käydä.

Toinen vihainen palaute menee kisan juontamiselle. Kisaajat kuulutettiin lavalle sanomalla kisaajan nimi, maa ja hahmon nimi, mutta ei sarjaa. Aika monella on mielikuva esim. juurikin Beybladesta. Sanan beyblade kuuleminen ennen näytöstä olisi avannut esiintymistäni huomattavasti paremmin yleisölle.

Yleisö kuitenkin tykkäsi. Ja suomalaiset kannustivat niin että koko parkkipaikka raikasi! Paremmin ei olisi voinnut mennä. Näytös sai paljon kiitosta backstagella NCC ihmisiltä ja Närconin kävijöiltä, kun raahasimme tavaroita takaisin majoitukseen. Jackin vahvuus on aina ollut hänen näytöksensä. Se edustaa monia asioita, joita arvokisacosplayssa kuuluu olla. Kello oli jo yli puolen yön kun vihdoin ja viimein pääsimme majoitukseen nukkumaan. Hikinen takki oli liimaantunut ihooni kiinni ja koko päivän päässä olleen silmikon liimaus oli polttanut nenäni pienen haavan. Onneksi huomenna ei tarvitsisi enää murehtia NCC jutuista. Hiukan oli haikea olo finaalinäytöksen jälkeen. Puoli vuotta tähän oltiin valmistauduttu, ja yhdessä vuorokaudessa se oli ohitse.

Tähän loppuun saatte valokuvan minusta yrittämässä jäljitellä Jackin poseerausta animesta. Yhdellä jalalla oli yllättävän vaikea pysyä tasapainossa...

EpicPoseFail-normal.jpg

- Päivi