Lauantaina ei ollut mikään kiire herätä. Nordic Cosplay Championship jutut olivat nyt ohitse ja ainoa velvollisuus oli enää vain palkintojenjako illalla. Silti kaavimme siskoni kanssa itsemme patjoilta pukemaan ja meikkaamaan mahdollisimman varhain. Majoittujat olivat rauhallisia, mutta itse nukkumatila oli rauhaton. Seinästä kuului sähköistä surinaa taukoamatta ja vesiputkissa juoksi vesi vähän väliä. Korvatulpat tulivat tarpeeseen.

Oma lähtöaskeleeni aamulla oli käsittämättömän hidas. Meikit, kampaus ja vaatteet siirtyivät osaksi olemustani vastenhakoisesti etananopeudella. Tilannetta vaikeutti lisää se, ettei minnekään oikein mahtunut meikkaamaan. Mitä myöhemmin saapui pukuhuoneeseen, sitä enemmän siellä oli sakkia. Cosplayasuja puettiin, meikattiin, peseydyttiin... Pukuhuoneen seinään oli ilmestynyt lappu, jossa kiellettiin hiuslakan käyttö pukuhuoneissa. Siis mitä?! Sen ymmärrän, että Suomen coneissa kielletään hiuslakan käyttö vessoissa mutta sallitaan pukuhuoneissa, mutta että täällä ei saa lakata hiuksiaan pukuhuoneessa mutta yleisessä vessassa saa? Ihanteellisin paikka meikkaamiselle oli NCC majoitustila valtavan seinäpeilin takia, mutta valitettavasti studiossa nukuttiin, miksi huone oli pimeänä pitkälle aamuun. Olisin halunnut pukea Jackin asun, mutta koska nenääni oli tullut haava, en pystynyt kiinnittämään silmikkoa. Ajatus liiman laittamisesta haavaan ei houkutellut.

Jahka vihdoin puolen päivän jälkeen olimme valmiita, lähdimme nauttimaan conista. NCC kiireiden takia Närconiin tutustuminen oli jäänyt vähemmälle, mutta nyt meillä olisi aikaa kierrellä ja katsella! Tätä ennen piti siivota patjojemme ympärille tavaroista ja vaatteista muodostunut  sotku ja laittaa Jackin kamat kokoon.

Aalue-normal.jpg

Valokuvia tapahtuma-alueelta, joka oli siis ISO. Osa conittajista oli varustautunut rullalaudalla tai potkulaudalla nopeuttaakseen liikkumistansa.

Miitit-normal.jpg

Monet saman sarjan cosplayjaajat löysivät toisensa Närconissa ja muodostivat isoja ryhmiä. Photoshootteja varten erilaisia luonnonläheisiä valokuvausympäristöjä löytyi paljon.

Alue-normal.jpg

Päivä oli yhtä lämmin kuin muutkin päivät Ruotsissa. Taivasta peitti ohuen ohut pilviharso. Lähdimme majoituksesta kohti tapahtuma-alueen toista päätä, kohti myyntipöytäsaleja. Puolessa väliä matkaa törmäsimme kaveriporukkaamme, ja lähdimme yhdessä tuumin kohti kauppoja.

DSCN9303-normal.jpg

Cidi, Tsuyami, Minorea, Raiju Exodia ja joukko muita animehahmoja.

Siinä missä Suomessa myyntipöydät sijoitetaan yhteen isoon saliin, Närconissa pöytiä oli niin paljon, että myyjät olivat kaikki sijoitettu yhteen isoon rakennukseen. Yksi tai kaksi pöytää eivät riittäneet, vaan kokonainen luokkahuone oli yhden myyjän käytössä. Käytävillä kävelyyn ja kaikkien huoneiden kiertämiseen sai varata kunnolla aikaa! Pöydät pullistelivat tavaraa: Animea, mangaa, pehmoleluja, syötävää, figuureja, julisteita, vaatteita, asusteita, halityynyjä, peli- ja cosplaytavaraa... Vaihtelua ei ollut kovinkaan paljon ja monilla myyjillä oli samaa tavaraa tarjolla, jota oli edellisessäkin luokkahuoneessa. Pehmolelujen hinnat vastasivat aika pitkälle Suomen hintoja, mutta esim. vaatteet ja korut olivat paljon kalliimpia. Olin myös kuullut, ettei Närconissa ole piraattitavaroita kieltävää politiikkaa, miksi suhtauduin kriittisesti tarjontaan. Ruotsalaisten myyntipöytien joukosta löytyi myös pari suomalaista yritystä :D.

Toinen kauppa-alue oli taidekuja ja sen läheisyydessä sijaitseva kirpputori. Nämä kaksi olivat eri rakennuksessa kuin myyntipöydät. Kirpputori oli sekainen paikka ja osa tavaroista maksoi törkeän paljon. Vaatteita lojui lattioilla ja kukaan ei näyttänyt huolehtivan järjestyksestä. Käytetyistä vaatteista ja kengistä pyydettiin hintaa, jolla Suomessa saa jo uusia vaatteita kaupoista. Tämän lisäksi kirpputori oli huonosti opastettu/mainostettu, miksi siitä käveli helposti ohitse. Jotakin tuli kuitenkin ostettua myös sieltä.

DSCN9335-normal.jpg

Shoppailukierroksen ostokset: Myyntipöytäluokkahuoneista sukkahousut, kaksi silmämunapinssiä, kangasjuliste ja Queen's Blade DVD boxi. Kirpputorilta ostimme mustavalkoiset legginsit, vihreän peruukin, T-paidan, Miffy pupun ja Queen's Blade figuurin.

DSCN9477-normal.jpg

Kangasjuliste esittää Raidenia pelistä Metal Gear Rising: Revengeance.

DSCN9478-normal.jpg

Queen's Blade figuuri on hahmosta Risty. Tämä nykyään jo vaikeammin saatavissa oleva punainen versio oli oikein mieluisa löytö. Figuuri maksoi vain noin 50 euroa. Satu on aina halunnut tämän punaisen version Ristystä vaikka hänellä on jo musta värimuunnos samasta figuurista. Risty on Satun suosikki Queen's Blade hahmoista.

Ostoksilta siirryimme syömään. Ruokaa sai monesta paikkaa conialueelta. Pressbyrån on Ruotsin R-kioski, ja yksi tällainen sijaitsi keskellä Närconia! Viiden päivän aikana kauppa teki varmasti melkoiset voitot. Pressbyrånistä löytyi niitä, mistä yläasteella ruotsin oppikirjoissa puhuttiin: Kookospalloja! Jos siinä on kookosta ja suklaata, se on todella hyvää <3. Harmi, ettei näitä herkkuja löydy Suomesta. Kaupan aukioloajat olivat melko heikosti näytillä. Monella jäi iltapala saamatta, kun kaupan ovet naksahtivat yllättäen lukkoon.

Ruoka-normal.jpg

Suosittu ruokapaikka oli itsepalvelu hampurilaisteltta. Maksua (tai ruokalippua) vastaan sai sämpylän ja jauhelihapihvin, ja väliin tulevat täytteen sai itse mättää tarjoiluastioista. Tämän jälkeen peffansa saattoi istuttaa mukavasti ruohorinteelle aterian ajaksi. Valitettavasti jäteastioista taisi olla pulaa, sillä sunnuntaina vihreä nurmikko alkoi olla enemmän valkoinen kertakäyttölautasista. Jos ulkona aterioiminen ei tuntunut miellyttävältä ajatukselta, sisätiloista löytyi pieni ravintola, jossa oli mm. salaattipöytä.

Vielä ennen illan velvollisuuksia kävimme valokuvaamassa päivän asut:

Raiju Exodia

RaijuN%C3%A4rconissa1-normal.jpg

RaijuN%C3%A4rconissa2-normal.jpg

Päivi

Panku-normal.jpg

NCC kisaajille, tuomareille ja organisaattoreille oli järjestetty tapahtuman puolesta illallinen. Assistentit ja muut lähtivät kiinalaiseen ravintolaan syömään Linköpingin keskustaan. Meidän piti saada ateria tapahtumapaikalla klo 20:00. Siinä vaiheessa kun selvisi, että ateria siirtyisi ja tarjoiltaisiin vasta palkintojen jaon jälkeen, en jostain syystä ollut yllättynyt. Sen sijaan, että olisin lähtenyt hampurilaisteltalle, päätin mennä majoitukseen nukkumaan päiväunet. Päivä tuntui niin pitkältä ja väsymys alkoi pikku hiljaa iskeä. Yritin levätä, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Tilannetta pahensi joukko iloisia ja ravittuja avustajia, ketkä mainostivat miten hyvää ruokaa kiinalaisessa ravintolassa oli ollut huomioon ottaen, ettemme me olleet saaneet luvattua illallista vielä.

21:00 aloimme kokoontua koko NCC sakki backstagelle. 21:30 alkaisi talkshow päälavalla, jonka jälkeen tulisi NCC:n palkintojenjako.  Monet ystäväni olivat toiveikkaita sen puolesta, että sijoittuisin kisassa. Itse en uskaltanut olla toiveikas minkään puolesta. Ei kannata tehdä itsestänsä voittajaa ennen kuin palkinnot ovat jaettu. Mistä sitä tietää mitä tuomareiden päässä liikkuu? Vaikka yleisö piti näytöksestäni, tuomaristosta se saattoi olla yliyrittämistä ja sekava, ja asu vaatimaton. Eniten mieltäni kuitenkin painoi epäonnistuminen Werbellian asun kanssa. Minun on aina ollut vaikeaa sovittaa henkilökohtainen elämä ja cosplay yhteen. Vuoden vaihteen jälkeen elämässäni on ollut mutkia ja kolhuja, joita olen halunnut hoivata NCC:llä, mutta lopulta alkoi tuntua siltä, että juuri NCC saa minut voimaan pahoin. Epäonnistuminen toisensa perään Werbellian asun kanssa sai elämän pakenemaan kehostani. Aina kun yritin tehdä jotakin muuta rentoutuakseni, tunsin syyllisyyttä siitä, etten ollut työhuoneessa. Stressi ja epätoivo eivät pelkästään nakerra minua, vaan ne alkavat näkyä nopeasti myös Satussa. Heinäkuussa tunnelma asunnossamme oli tuskainen. Kyse ei ollut siitä, etteikö aika olisi riittänyt. Kyse oli siitä, ettei mikään toiminut. Werbellian asu oli menossa pieleen enkä tiennyt mitä tehdä toisin. Päätimme säästää mielenterveytemme rippeet ja vaihtaa Jackin asun finaalipuvuksi. Virheistä ne rokottavat, eivät yksinkertaisuudesta.

Virheistä rokottamisesta puheenollen bakcstagelle ilmestyivät myös japanilaiset kunniavieraamme ja tuomariston jäsenet Kaname ja Reika. Satu riensi pyytämään Kanamelta nimikirjoituksen ystävällensä. Minua Kaname pyysi kanssansa valokuvaan. Tämä oli todella outoa. Miksi Kaname tahtoisi minun kanssani kaverikuvan, mutta toisaalta irokeesini oli ihastuttanut ihmisiä matkan aikana, joten klik! Anne oli toinen oudosti käyttäytyvä henkilö. Puhuimme kisasta ja hän vakuutti minulle, että kaikki tulisi olemaan hyvin. Kaikki. Tulisi. Olemaan. Hyvin. Anne on kyllä aina ollut hyvin kannustava, mutta nyt tuntui siltä, että hän tiesi jotakin enemmän...

Anton%20%281%29-normal.jpg

Palkintojenjakoa sai odotella. Ulkona alkoi tulla kylmä, pimeä ja väsy iskeä. Halusin majoitukseen pukemaan mukavan pyjamani ja nukkumaan lämpimien peittojen alle. Lavan takaa emme nähneet talkshowta eikä meillä ollut edes tuoleja, joilla istua. Noin kello 11:00 kisaajat pyydettiin lavalle. Muodostimme pitkän rivin - ja taas minä jäin jotenkin viimeiseksi. Otimme kaikki kisaajat toisiamme käsistä kiinni palkintojenjaon alkaessa. Aina kun sijoitus kuulutettiin, videokankaalla heilahti maan lippu ja ilmestyi kuva kisaajasta hänen finaalipuvussansa.

Kolmas sija: Linn Eriksson, Ruotsi

Toinen sija: Marie Hedegaard Haldan, Tanska

Ensimmäinen sija: ....

Päivi Asikainen, Suomi

Anton%20%282%29-normal.jpg

Minähän en koskaan itke palkintojenjaossa. Paitsi nyt. Nyyhkytin kun sain käsiini palkintotaulun, jossa kultaisilla kirjaimilla luki voittaja. En uskonut pystyväni tähän. En kaiken tapahtuneen jälkeen, en tällä asulla. Tiesin Jackin olevan vahva, mutta että ihan voitto... Kun käännyin yleisöön päin totuus huusi päin naamaani: Minä olen pohjoismaiden cosplaymestari 2014. Suomen joukkue ryntäsi halaamaan minua lavalla, ja siinä vaiheessa, kun Satu juoksi halaamaan minua lavan laidasta, aloin itkemään ihan kunnolla. Näin suuresta onnesta en uskaltanut edes haaveilla. Ystäväni tulivat onnittelemaan minua ja lauloimme Maamme laulun Suomen menestyksen kunniaksi. Tunnelma oli korkealla. Pieni vahva joukko suomalaisia huusi koko yleisön edestä. Ensimmäinen asia minkä halusin tehdä oli soittaa kotiin ja kertoa isälle ja äidille, että voitin (vaikka Suomessa oli jo keskiyö). Vasta tämän jälkeen oli valokuvien ja onnitteluiden vuoro.

Palkinto-normal.jpg

"Rakkaus hahmoa kohtaan sai todellakin kilpailijan loistamaan lavalla. Asun istuvuus oli täydellinen, ja näytös oli kauniisti toteutettu.

Täydellinen tasapaino käsityötaidon ja näytöksen välillä!"

Kilpailun pääpalkinto on 18 000 kruunua (1951.40 euroa) Japaninmatkaa varten. Voittoni Nordic Cosplay Championshipsissä oli ensimmäinen kansainvälinen arvokisasijoitus Suomelle cosplayssa.

Palkintojenjaon jälkeen luvassa oli vain vähän myöhässä oleva illallinen. Assistentit siirtyivät joko juhlimaan iltabileitä, jotka alkoivat samalla lavalla heti palkintojenjaon jälkeen, tai majoitukseen. Satu päätyi loppujen lopuksi purkamaan ja pakkaamaan lavastettani, kun majoituksessa ei vielä ollut ketään ja siellä sai näin ollen kolistella rauhassa. Meille tarjoiltiin kevyt ateria ja jälkiruokaa. Istuin pöydän päädyssä suomalaisten joukossa ja rupattelimme niitä näitä. Olin itkenyt meikit pitkin kasvojani, mutta kuka sitä nyt enää siihen aikaan yöstä jaksaa meikkiään korjata. Kello oli puoli kaksi yöllä, kun vihdoin ja viimein horjuin takaisin majoitukseen nukkumaan.

Tähän loppuun saatte kuvan jättiläisnemunekosta:

DSCN9307-normal.jpg

Seuraavaksi on luvassa viimeinen NCC:stä ja Närconia koskeva päivitys, ja siinä sitten pohdimme kisaa ja summaamme tapahtumaa tarkemmin.

- Päkste