Joulun kunniaksi palaamme ajassa taaksepäin Japaniin ja kesään 2013. Heinäkuussa 2013 kävimme Japanissa World Cosplay Summitissa, cosplayn maailmanmestaruuskilpailuissa. Kotiinpaluun jälkeen kirjoitimme matkaraporttia kokemuksistamme, mutta raportti jäi valitettavasti kesken. Matkasta on yli vuosi aikaa, miksi emme enää yritä saada raporttia valmiiksi. Julkaisemme valokuvia ajastamme Japanissa ja World Cosplay Summitista ilman sen pidempiä tekstinpätkiä ^_^. Suurimman osan kuvista on ottanut Eetu Lampsijärvi, joka toimi tulkkinamme Japanissa, joten kiitokset hänelle ahkerasta kameran käytöstä!

WC%20%281%29.jpg

30.7 Tuomarointi

World Cosplay Summit tuomaristo koostuu jokaisen osallistujamaan edustajasta, eli tuomaristossa on noin 20 jäsentä. Yleensä tämä edustaja on organisaatiohenkilö tai tulkki. Tämä tarkoittaa, ettei tuomariston jäsenellä välttämättä ole cosplayasujen valmistuksesta kokemusta. Profiilikuvamme olivat hukassa tuomaristolta ja heille oli tulostettu varakuvat. Näissä kuvissa ei todellakaan näkynyt kaikkia pukujemme olennaisia osia, mutta ainahan he saattoivat kysyä, jos jokin oli epäselvää. Näytösosuuden tuomaroi eri tuomaristo kuin pukuosuuden. Kilpailun kulku ja pisteytys muuttuvat joka vuosi hiukan, miksi emme pysty kertomaan yhtä ehdotonta linjaa pukujen ja näytöksien arviointiin tai kisamatkan kulkuun. Voimme kuitenkin sanoa, että tuomarointi on pitkälti samanlainen tilaisuus kuin Suomen cosplaykisoissa. Tuomarointi kesti 20 minuuttia, josta 10 minuuttia oli varattu puvuista kertomiseen ja 10 minuuttia asujen katseluun ja kysymyksiin. Puvuista kerrotaan englanniksi. WCS:sää on aina vähän arvosteltu siitä, miten näytöksille annetaan kokonaispisteytyksessä liikaa painoarvoa, mutta asiaan on tullut muutoksia ja nykyään käsityötaito on etusijalla. 2013 pukutuomarointia varten asut sai tuoda näytille vaikka henkarissa. Vuonna 2014 sai ilmeisesti valmistaa esim. PP-esityksen pukujensa esittelyn tueksi, mikä on mahtava uudistus tuomarointiin.

Meille tuomarointi oli melko yllätyksellinen ja stressaava tilanne, miksi oli lopulta helpotus päästä takaisin hotellihuoneeseen ottamaan puvut pois ja nukkumaan. Tuomarointi tapahtui hotellin tiloissa, eli meikata ja pukea sai omassa hotellihuoneessa. Tuomaroinnin jälkeen annoimme haastattelun korealaiselle cosplayaajalle, joka keräsi tietoa cosplay- ja conikulttuurista ympäri maailmaa. Aina kun haukutte suomalaista coni- tai cosplaykulttuuria, muistakaa, että Suomi on oikeasti todella paljon monia muita maita edellä. Suomen huolellisesti järjestetyt cosplay-ystävälliset tapahtumat ovat luksusta.

karaoke.jpg

31.7 Karaokebileet

Illalla koko konkkaronkka pakattiin linja-autoihin ja lähdimme karaokebileisiin. Emme ole karaoken ystäviä, ja suoraan sanottuna juhlissa oli mälsää. Emme ole parhaimmillamme juhlissa, joissa kuuluu vain istua ja seurustella (ja laulaa karaokea). Ainoa hetki aktivoitua oli se, kun joku halusi laulaa Lordin Euroviisu voittokappaleen Hard Rock Hallelujah. Kaikki laulun osaavat/mukamas osaavat/Lordin kannattajat nousivat kuoroksi lavalle laulamaan ^_^. Illan päätös oli se, että Päivi hermostui toden teolla karaokeravintolassa virumiseen. Hän marssi kadulla ympäri rakennusta, kirosi ja uhkasi kävellä takaisin hotellille (joka ei siis ollut ihan kulman takana). Onneksi homma pysyi koossa ja palasimme hotellille muun matkaseurueen kanssa linja-autolla.

Raivomarssin opetus oli se, ettei pidä pakottaa itseään osallistumaan mihinkään järjestettyyn aktiviteettiin jos ei halua. Päivi törmäsi japanilaiseen punk-mieheen kadulla. Mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen sai tajuamaan, miten olisi pitänyt jättää hilpeä karaokeseurue juhlimaan omiaan, ja lähteä itse kadulle tai ihan minne vain lähialueelle viettämään iltaa itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Vastapäinen tori ja sen nuoriso olisivat varmasti voittaneet karaokeravintolan tupakkahuoneessa virumisen ja tönkön seurustelun (tupakkahuone oli ainoa paikka, missä puheen kuuli selvästi ilman äänen korottamista).

kauppa.jpg

1.8 Shoppailupäivä

Elokuun ensimmäisenä päivänä lähdimme tutustumaan Nagoyaan. Oppaanamme toimi herttainen japanilainen yliopisto-opiskelija Natsumi. Hän toimi sekä Suomen että Malesian apuna Japanissa. Huolimatta siitä, että olimme porukalla liikenteessä, malesialaiset eivät tulleet meille kovinkaan tutuiksi. Jätimme nähtävyydet välistä ja menimme shoppailemaan. Kävimme mm. erilaisissa anime- ja mangakaupoissa, ravintolassa syömässä ja vaatekaupoissa. Mahdoimme olla outo näky muista seurueemme jäsenistä, kun pengoimme Mandaraken K-18 laareja Queen´s Blade tavaran toivossa. Myyjät eivät ymmärtäneet länsimaalaisittain lausuttuja sarjanimiä, miksi tulkkimme kävi aina sanomassa heille sarjan nimen japanilaisittain ennen kuin saimme palvelua. Monet figuuripaketit olivat suorastaan vain heitelty metritolkulla jatkuville hyllyille, miksi palvelua oli pakko pyytää, jos tahtoi löytää jotakin tiettyä. Menimme purikuraan ja yritimme voittaa palkintoja peliautomaateista. Eksoottinen ulkomuotomme herätti japanilaisissa nuorissa paljon kiinnostusta ja meidän kanssa haluttiin yhteisvalokuvia vähän väliä.

WC%20%288%29.jpg

Päivän päätteeksi kävimme ostamassa annokset jäähilettä. Viihtyisä hileravintola piti joukkiomme vierailusta niin paljon, että tarjosi yhden ilmaisen annoksen. Paluumatkalla näimme kummitustalon, jonne pitkä jono kauhunnälkäisiä japanilaisia jonotti.

Hargath.jpg

2.8 Harjoitukset

Päivällä joukkueet alkoivat siirtyä kohti lavaa Oasis 21:stä näytösharjoituksia varten mukanansa lavasteet ja pukujen osia. Lava oli käytännössä ulkolava, ja backstagella oli älyttömän kuuma! Ilma suorastaan tirisi ja pitkin backstagea lenteli kaamean kokoinen jättiläisötökkä. Esiintymisjärjestyksessä joukkueet nousivat lavalle. Jokaisella oli 10 minuuttia aikaa vetää shownsa lävitse niin monta kertaa kuin ehti. Siinä vaiheessa, kun oli meidän vuoro harjoitella, pimeä oli jo laskeutunut. Harjoituksemme menivät täydellisesti mönkään. Masentavinta oli se, että eräs organisaatiohenkilö tuli kehumaan miten hyvin suoriuduimme. Siis ihan oikeasti olimme surkeita T_T. Teatterissa on tapana sanoa, että jos kenraaliharjoitukset menevät huonosti, ensi-ilta tulee olemaan menestys. Paine alkoi näkyä yhdessä jos toisessa joukkueessa erilaisina koiskeina.

Haargat.jpg

Satu vannoo, että valokuvassa hänellä on päällänsä Lunan puku, jonka päällä on musta toppi - ei siis vain toppi ja valkoiset alushousut.

3.8  Punaisen maton paraati ja finaalipäivä

Ennen illan lavanäytöksiä järjestettiin punaisen maton paraati. Paraati kulki hotellimme edustalla, joten paraatipaikalle ei ollut pitkä matka ^_^. Päivän ongelma: Päivi  ei syönnyt Japanissa kunnolla ja siksi hän oli laihtunut niin paljon, että Alleynen puku (vihreä haltia punaisella hatulla) oli hänelle liian iso. Ja taas yksi hilpeä takaisku lisää. Hameen sai nipistettyä hakaneulalla selästä pienemmäksi, mutta kuppikoon suurentaminen yläosaa varten oli vähän vaikeampi homma. Lopulta kampasimme hiukset rintakehän peitoksi ja pistimme apinan Päivin syliin.

Puna.jpg

Ennen paraattia kävimme valokuvissa ja kokoonnuimme parkkihalliin odottamaan paraatin alkua. Kuumassa parkkihallissa saikin sitten seistä kyllästymiseen asti. Vielä oviaukossakin piti odottaa ><!

parapara.jpg

Jokaisen joukkueen edellä kulki viehättävä kimonoon puettu tyttö. Hän kantoi kylttiä, jossa luki maan nimi. Suomen kimonotyttö oli sisäistänyt suomalaisen luonteen, sillä hän ei paljoa puhunut eikä hymyillyt. Kiitokset kimonotyttöjen meikkaajalle, joka kiinnitti Päivin irronneet tekoripset takaisin. Matto oli noin 100 metriä pitkä ja sitä reunusti kymmenet paraatia katsomaan tulleet ihmiset. Maat nousivat matolle illan esiintymisjärjestyksessä noin 10 metrin välein. Jo heti paraatin alussa japanilainen mies heittäytyi makaamaan eteemme kamera kädessään. Mihin hän pyrki, emme tiedä, mutta epäilemme hänen yrittäneen kuvata hameidemme alle 0_o. Paraati kulki parkkihallin edustalta takaisin hotellille. Hotellilla paraatijonoon liittyi joukko perinteisiin japanilaisiin asuihin pukeutuneita henkilöitä (samuraihaarniskoja, kimonoja...) ja kuljimme takaisin parkkihallille iloisen musiikin saattelemina. Yhteiskuvan jälkeen olimme vapaita lähtemään syömään ja valmistautumaan illan finaaleihin. Tiettävästi kukaan ei pyörtynyt matolle vaikka ilma oli melko lämmin.

Paraa.jpg

Finaalit alkoivat illalla. Kokoonnuimme lavan taakse odottamaan esiintymisvuoroamme (esiinnyimme numerolla 17). Koska emme mahtuneet kunnolla lavastemeren joukkoon, lopulta istuimme perimmäisessä nurkassa pienen tavarapinomme kanssa. Huolimatta kaikista takaiskuista, olimme melko hilpeällä tuulella.

B%C3%A4k%C3%A4ri.jpg

Backstagella ei ollut peilejä tai mitään suojaa pukeutumista varten. Oasis 21:stä kiertävällä yläparrella saattoi seistä kuka tahansa ja katsella backstagen tapahtumia. Bäkkärillä sijaitseva valkoinen teltta oli aivan muiden henkilöiden käytössä. Kun teltta tyhjeni, Päivi kurotti kätensa teltan kulmasta sisään ja hilasi kokovartalopeilin teltan kulmalle. Pystyimme siitä peilaamaan asujamme ottamatta peiliä teltasta tai menemättä itse telttaan.

Bakkari.jpg

Näytös sujui paljon paremmin kuin harjoitukset vaikka lavalle piti rynniä melkoisella kiireellä. Hukkasimme sekä tulkkimme että organisaattorimme juuri silloin, kun olisimme heitä tarvinneet. Kiireen takia olimme lavalla melkoisissa koiskeissa. Näytöksemme oli humoristinen ja pikkutuhma taistelukohtaus, joka sisälsi Queen's Gate: Spiral Chaos pelistä tuttuja taisteluliikkeitä. Koko finaalishown pystyy katsomaan TÄÄLTÄ ^_^. UruharaFC tulee kohdassa 1:33:34. Näytöstä oli tuomaroimassa erilaisia japanilaisia cossaajia, ja ilmeisesti näyttelijöitä ja ääninäytteijöitä.

Lava.jpg

Ennen palkintojen jakoa Yoko Hakatashi esiintyi lavalla ja lauloi Neon Genesis Evangelionin avauslaulun. Onneksi meidän ei tarvinnut laulaa mitään. Tämän jälkeen kaikki maat nousivat takaisin lavalle kuulemaan kunniamainintoja ja palkitosijoja. Emme pysyneet yhtään perässä, mitkä maat saivat mitäkin kunniamainintoja, mutta voittajakolmikkoon olemme tyytyväisiä. Kaikki kolme parasta olivat erilaisia asuvalinnoiltansa ja todistivat erilaista osaamista omilla osa-alueillansa. Lopuksi kaikki maat saivat sanoa jotakin mikrofoniin. Me sanoimme peace (rauha), love (rakkaus), unity (yhteisöllisyys), respect (kunnioitus) ja responsibility (vastuullisuus). P.L.U.R.R tunnetaan reivaajien perussääntönä.

Tämän jälkeen palasimme hotellille nukkumaan. Osa maista lähti juhlimaan ja toisilla meni pidempi aika kuljettaa kaikki lavasteet takaisin hotellille.

 

- Päivi ja Satu