Tänä ystävänpäivänä 14.2.2015 tulee täyteen kuusi vuotta cosplayta. Tasan kuusi vuotta sitten Päivi lähti kahden uuden luokkatoverinsa kanssa käymään Savonlinnan kirjastossa, jossa järjestettiin pieni Shirocon ensimmäistä kertaa. Huolimatta conin vaatimattomuudesta kipinä syttyi ja siitä lähtien on cosplay ja coneissa kiertäminen on ollut meidän harrastuksemme. Cosplayhin liittyviä juttuja olimme tehneet jo ennen tätä ystävänpäivää, mutta laskemme harrastuksemme virallisesti alkaneeksi ensimmäisestä conista, joka oli Päiville Shirocon 2009. Satun ensimmäinen con oli Bakacon 2009.

Olimme luovia lapsia, joista molemmilla kynä on pysynyt kädessä pienestä pitäen ja mielikuvitus lentänyt ties millaisten tarinoiden parissa. Ehkäpä juuri siksi, että itse piirsimme niin paljon, olimme kiinnostuneita kaikesta muustakin piirretystä. Sarjakuvat ja piirretyt ovat aina merkinneet meille paljon. Olemme aina olleet kiinnostuneita teatterista, mutta emme ikinä harrastaneet teatteria. Kiinnitämme huomiota hahmoihin ja siihen, miten hahmot ovat suunniteltu niin luonteen, ulkonäön kuin tarinaan sopivuudenkin kannalta. Hahmot ovat meille tärkeitä. Tuntuu luontevalta osoittaa pitävänsä jostain hahmosta esittämällä tätä. Kun tähän kaikkeen lisätään kiinnostus sellaisia asioita kohtaan kuin maskeeraus, peruukit, ompelu ja esiintyminen, ei ihmekään, että olemme niin innostuneita cosplaysta. Silti meni vuosia ennen kuin pääsimme kokeilemaan varsinaista cosplayta. Ympäristönvaihdos opintojen perässä oli otollista aikaa aloittaa uusi harrastus.

 

Cosplay ei aina ole pelkästään hauskaa. Hampaita on kiristelty ja kyyneliä pyyhitty milloin mistäkin syystä. Mistä tulee se ilo, joka saa jatkamaan vuodesta toiseen pukujen parissa? Tässä hiljattain listasimme parhaimpia cosplayasujamme  kuviin, joissa näkyy sekä puvun lähdemateriaalina toiminut kuva että valmis cossipuku. Projektin aikana tulimme muistelleeksi kaikkea pukuihin liittyvää ja niissä koettuja asioita. Cosplay on antanut meille valtavasti erilaisia kokemuksia, laittanut tapaamaan ihmisiä, oppimaan uutta ja ennen kaikkea cosplay on antanut meille paljon muistoja.

 

Kaksiosaisessa päivityksessä julkaisemme projektin kuvat ja kerromme erilaisia asioita liittyen cosplaypukuihimme juhlistaaksemme kuutta hienoa vuotta cosplayharrastuksen parissa.

 

URUHARAFC: COSPLAYTA KUUSI VUOTTA :D!

- 48 tapahtumaa takana.

- 35 cosplayasua + muita roolipukuja ja vaatteita.

- Yli 20 erilaista cosplaykilpailua takana (yksilö, joukkue, hall ja sekalainen seurakunta).

- Cosplayta Suomessa, Ruotsissa ja Japanissa.

- Kymmeniä uusia ystäviä.

 

1.jpg

 

Shirocon 14.2.2009

Tämä pienen pieni con järjestettiin Savonlinnan kirjastossa Nälkälinnanmäellä. Olin aloittanut amk opinnot tammikuussa. Kahden uuden opiskelijatoverini kanssa menimme tapahtumaan ja olimme kaikki pukeneet jotakin söpöä. Shiroconissa oli pieni pukukilpailu, ja yllätyksekseni minut palkittiin nimikkeellä "tapahtuman wau". Olin pukeutunut omin pikku kätösin tehtyyn liilaan mekkoon ja maalannut itsestäni valkoisen tiikerin. Pukuni ei ollut cosplayasu, mutta jonkinlainen roolipuku kuitenkin. Tassuihini iskettiin palkinnoksi kirja Manga - 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa. Pidän tästä kirjasta todella paljon ja luin sitä ahkerasti 2009 hiihtolomalla. Olen vuosien aikana saanut yhtä sun toista palkinnoksi (mm. sipulia ja lampun), mutta mangakirja on ylitse muiden.

 

DSCN1854.jpg

 

2010.jpg

 

Rem (Satu) ja Ryuk (Päivi), Death Note. Valokuvat ovat vuodelta 2009. Tier Harribel (Satu) ja Grimmjow Pantera (Päivi), Bleach. Valokuvat ovat vuodelta 2012 ja 2011.

 

Ryuk (2009-2009)

Päivi: Ryuk on ensimmäiseksi cosplaypuvuksi melko kunnianhimoinen projekti, mutta en minä siihen aikaan osannut ajatella mitään taitotasoja tai fyysistä samannäköisyyttä. 2009 Ryuk ja Rem olivat osa Death Note cosplayryhmää, johon kuului shinigamien lisäksi Misa, L ja Light. Kävellessä piti varoa, ettei mätkäissyt ketään siivillään. Kävipähän kerran niin, että sain täysin yllättäen pusun nuorelta naiselta, joka oli ilmeisen kova Ryuk fani. Häkellyttävää.

 

Rem (2009-2009)

Satu: Ystävänpäivänä 2009 sain siskoltani puhelun Joensuuhun (silloinen opiskelukaupunkini). Hän kertoi käyneensä jossain Shiroconissa Savonlinnassa ja siellä oli hurjan kivaa. Seuraavaksi hän ja hänen uudet kaverinsa suuntaavat Pieksämäelle keväällä pidettävään Bakaconiin. Samaan hengenvetoon hän kertoi meidän muodostavan Death Note ryhmäcossin. Meille kahdelle oli varattu kuoleman jumalien roolit. Päivi olisi Ryuk ja minä olisi Rem. Minulla ei ollut mitään käryä, miltä tämä Rem näytti, mutta Päivin kuvailema valkoinen, luurankomainen kuoleman jumala kuulosti todella hienolta. Menin tietokoneelle, avasin Googlen ja tuijotin tyrmistyneenä Remin kuvaa. Soitin Päiville ja kysyin tarkoittaako hän Remillä tätä VALKOISTA LUUKASAA!!!? Nykyään jos minulta kysytään, niin Rem on tosi siistin näköinen hahmo. Tämän cossi-idean ansiosta tulin lukeneeksi Death Noten, joka on varsin mainio teos. Sain myös olla osana aivan ihanaa ryhmää, jossa ei turhia nillitetty. Näiden ihanien ihmisten kautta tapasin myös muita ihania ihmisiä.

 

Päivi: Olin todella ylpeä Ryukin ja Remin puvuista. Etenkin Remin asusta tuli sillä osaamiseni tasolla hieno. Siivet ja kaikki! En hetkeäkään ajatellut, etten osaa tehdä jotakin, tästä tulee ruma jne.. Minä vain tein ja koin onnistuvani. 2009 meillä oli coneissa aina hillittömän hauskaa. Olimme suorastaan hyperaktiivisia ja todella otettuja vähästäkin huomiosta. Siihen aikaan tunsin itseni kuolemattomaksi. Nykyään olen alle puolet vuoden 2009 energiasta ja ajattelen liikaa.

 

Tier Harribel (2009-2009, 2010-2012)

Satu: Harribel, tai kuten itse hahmoa kutsun Halibel, on kertakaikkisen kaunis ilmestys Bleachissä. Hän lukeutuu niihin naishahmoihin, joiden ulkoisesta olemuksesta pidän kovasti. Ruskettunut iho yhdistettynä kirkkaan keltaisiin hiuksiin, valkoiseen asuun ja alarintoihin oli jotain sellaista, mitä oli pakko saada cossia. Sitten iski julma totuus siitä, että eihän tällaisessa asussa voi tehdä mitään äkkinäisiä liikkeitä ilman mahdollista vilautusta julkisella paikalla. Sarjakuvassa puvussa liikkuminen näytti helpolta. Yhdistettynä hieman kehnoon ompelutaitoon puku oli entistä epämukavampi käyttää. Ei ihme, että Desuconin 2012 jälkeen puku lensi roskiin. Puvussa oli muutamia kohtia (esim. miekka ja kasvoluu), joihin keskityin tarkasti ja tahdoin toteuttaa ne, vaikka taitotaso ei aina riittänytkään täydelliseen lopputulokseen. Korjasin pukua vuodesta 2009 lähtien uusimalla sitä taitotasoni kehittyessä (mm. peruukki uusittiin näkyvimpänä muutoksena), koska pidin (ja pidän edelleen) hahmosta ja tahdoin cossia hahmoa, josta niin kovasti pidän. Vuonna 2009 meillä ei ollut pysyvää nettiä tai muita profiilikuvien lähteitä, joten kaikki piti tehdä pukuun ulkomuistista. Tämä aiheutti kömmähdyksiä puvun kanssa vielä pitkälle. Jos minun nyt pitäisi toteuttaa cosplaypuku Bleachista, tekisin Halibelin uudelleen! Tosin tällä kertaa harkitsisin hänen sensuroitua versiotansa.

 

Grimmjow Pantera (2009-2009, 2010-2011)

Päivi: Grimmjow on lemppareitani Bleachista. Ja tämä asu on surkein cosplaypukuni ikinä. Näytin siinä erittäin kaamealta. Todella mieltäylentävää näyttää hirveältä kun on pukeutunut mielihahmokseen XD. Tilasin pitkän turkoosin peruukin cosplayvälinekaupasta, ja tämä kyseinen meni aivan hirveään takkuun heti jos siihen päin edes hengitti. Puvun onnistunein osa oli otsaluu. Pitkä häntä likaantui todella herkästi jos sen antoi laahata maata, miksi häntää piti kantaa kädessä koko ajan. Häntä myös "murtui", eli vanu meni sisällä epätasaisesti ja häntää tuli kulma, mikä sai sen näyttämään murtuneelta. Miksi asu meni pieleen niin 1. Asu oli liian vaikea toteuttaa silloisella taitotasollani ja ennen kaikkea 2. Fyysisesti liian erilainen hahmo.

 

2011.jpg

 

Scorpion (Päivi), Sub-Zero (Satu) ja  Reptile (Päivi), Mortal Kombat: Armageddon. Valokuvat ovat vuodelta 2010 ja 2012. Gally (Satu), Gunnm. Valokuva on vuoldeta 2011. Nora (Päivi) ja Reina (Satu), Witchblade. Valokuva on vuodelta 2011.

 

Scorpion, Sub-Zero (2010-2010) ja Reptile (2010-2012)

Päivi: 2009-2010 meidän piti oikein kaapimalla kaapia aiheita cosplaypukuihin. Jostain syystä fyysisesti kaksi kertaa sinun kokoisesi ninjamies oli hyvä idea. Syy valmistaa Scorpion ja Sub-Zero oli Cosplay Gaala 2010:n joukkuekilpailu. Ensimmäistä kertaa yritimme tehdä asut mahdollisimman tarkasti profiilikuvien mukaisiksi. Kannattaa alkaa valmistamaan asua, jossa on olkapanssarit, kun ei ole mitään käryä miten meinasi olkapanssarit saada aikaiseksi. Kömpelö taistelunäytöksemme kilpailussa kruunasi koko plätyn. Näytöksen musikaalisesta maailmasta vastasi The Immortalsin Mortal Kombat: The Album. Uskottavaa.

 

Reptilen puku valmistui pari kuukautta Gaalan jälkeen. Aivan kuten Ryukin puvussa, myös Reptilen asu otti voimaa maskeerauksesta. Liskomiehen puku onnistui kolmikosta parhaiten. 2011 loppuvuodesta valmistin Sub-Zeron asua varten hänen miekkansa kori bladen, mutta tätä ei ikinä nähty coniskenessä. Miekka oli monta vuotta säilytyksessä vanhempieni talossa. Joka kerta kun kävin kotona ja näin miekan, sillä piti miekkailla. Uskottavaa.

 

Olen Mortal Kombat pelisarjan fani. Pidän erityisesti tästä kolmikosta. Jos 2007-2008 minun olisi pitänyt valmistaa jokin cosplayasu, olisin tehnyt Sub-Zeron. Jos minun pitäisi tehdä uudestaan jokin vanha pukuni, tekisin Sub-Zeron. Jos Satu saisi tehdä kenet tahansa Mortal Kombat hahmon, hän tekisi ukkosen jumala Raydenin. Mortal Kombat elokuva vuodelta 1995 on yksi suosikki leffoistani. Eli kun puhutaan MK hahmoista, he ovat olleet meille tuttuja lapsista pitäen.

 

Gally (2010-2011)

Satu: Gunnm on niitä harvoja mangasarjoja, jonka omistan kokonaan. Tarinassa on jotain hyvin tuttua liittyen omaan tapaani kertoa tarinoita. Tarinan päähenkilö Gally on inhimillinen androidi. Hän on samaan aikaan hyvin erityinen supertaistelukone, mutta hänellä on myös tunteikas puoli. Nämä tunteet ja hänen kiintymyksensä ns. lihallisia kohtaan liikuttavat häntä eteenpäin tarinassa. Gunnm on todella kauniisti piirretty ja futuristinen suunnittelu on kekseliästä. Tahdoin tehdä haastavan asun ja valitsin Gallyn motorball-puvun. Näin jälkikäteen ajateltuna puku oli aivan liian vaikea minun tasoiselleni toteuttaa, mutta parhaani sen kanssa yritin. Erityisesti asusta jäivät mieleen rullaluistimet, joilla Gally liikkui, ja Gallyn kypärä, jonka väkäsin vanhasta lätkäkypärästä. Hetkeäkään en epäröinyt, ettenkö pystyisi toteuttamaan asua. Minä tarvitsin vain aikaa - ja sitä ei tietenkään ollut ikinä riittävästi. Aluspuku oli toteutettu Päivin kaavoilla ja tästä syystä puvusta tuli hieman liian pieni minulle. Kireä aluspuku veti minua kumaraan, mikä näkyy jossain valokuvissa. Gallyn cosplayhin kuului Päivin minulle tekemä Kimuji (liila pieni karvapallo).

Gunnm on ollut ainoa cosplayaamani sarja, joka on juonnettu lavalle toteammalla jotain tällaista: "Apua, miten tämä sarjan nimi nyt oikein lausutaan?". Siitä lähtien olen pyrkinyt varmistamaan, että mahdolliset vaikeat nimet sisältävät lausumisohjeet.

 

Nora (2011-2011)

 

Nora%20%281%29.jpg

 

2010-2011 olin todella ylpeä Noran ja Reinan asuista (taitotaso, mikä se on?). Teimme kolmiulotteiset osat pahvista, emme mistään sen hienommasta, ja päällystimme ne trikoolla. Tunsin itseni niin kauniiksi Noran asussa! Vaikka puvut eivät olleet tismalleen kuten profiilissa, tunsimme onnistuneemme niiden kanssa. Olimme mukana Bakaconin 2011 joukkuekilpailussa. Kisapäivästä jäi erityisen hyvin mieleen mukava ja innokas tuomaristo.

 

Reina (2011-2011)

Satu: Hieman nolottaa tunnustaa, että valitsin Reinan cosplayasuni aiheeksi värien perusteella (pinkki ja valkoinen jee). Kaikki naishahmot Witchbladessa ovat hyvin sähäköitä, joten väri ratkaisi ja osittain myös Reinan luonne. Jos tekisin Witchblade puvun uudelleen, niin valitsisin edelleen Reinan.

 

Päivi: Noran ja Reinan asut sisälsivät älyttömän paljon käsinompelua. Puvut odottavat uudelleen toteutusta. Projekti vaatii melkoista paneutumista, miksi sille pitää antaa aikaa ja rakkautta.

Bakaconissa 2011 Nora ja Reina tekivät ensiesiintymisensä. Paluumatkalla samaisessa linja-autossa edessämme istui savonlinnalainen cosplayaaja matkalla samaan suuntaan meidän kanssa. Samaan suuntaan onkin tullut kuljettua vielä monta kertaa myöhemminkin.

 

3.jpg

 

Mayuri (2009-2009, 2010-2011)

Päivi: Mayuri tuli coniyleisön tietoisuuteen 2009, kun vähän niinkuin vahingossa päädyin mukaan Desuconin Final Fantasy Fight turnaukseen. Vaikka olin melko pihalla koko ajan, jotenkin onnistuin pysymään mukana pelissä aina finaalikierrokselle asti, jossa voittoputki päättyi tappioon legendaarista Dantea vastaan. 2009 vuoden asusta puuttuivat kengät ja miekka, materiaalivalinnat olivat onnettomat ja hattu oli kyhäelmä. Hatun takia eräs henkilö kutsui minua nimellä "Avaruushattu-setä" ja muutama muu henkilö nimellä Majuri, joka oli väännös hahmon vaikeasta nimestä. Onnistuin jättämään kyseisen asun valkoisen takin helman vahingossa autonoven väliin, miksi siihen jäi melkoinen tahra. 2010 tein asun kokonaan uudestaan ja paljon parempana. Miekassa ei ollut ollenkaan terää. Se oli pelkkä kädensija ja huotra liimattuna toisiinsa. Aiheesta sai revittyä pari hyvää vitsiä FFFightiin. 2011 osallistuin asulla Animeconissa kokoontuneeseen Bleach cosplayryhmään. Hattu oli parhaat päivänsä nähnyt ja näytti kaamealta. Päivän päätteksi lintu kakkasi päälleni. Silläkin oli selkeä mielipide pukuni laadusta.

Muistelen Mayuria ja etenkin hänen FFFight uraansa lämmöllä. Mayuri oli hieno puku. Mayurin puvussa minua ei pussattu, mutta pari kertaa ei ollut kaukana joutua/päästä nuorten naisten rakkauden kohteeksi.

 

4.jpg

 

Soi (2008-2012)

Satu: Kaikki Bleachia lukeneet tietävät, että sarjassa naiskauneudelle ja tiettyille ruumiinosille on annettu melkoista runsautta. Onneksi Soi ei ole tällainen hahmo. Perinteisten rempseiden ja hassunsöpöjen Bleach-naisten keskellä tympeä ja asiat sisällään pitävä Soi on silmään pistävän erilainen. Mutta ennen kaikkea Soilla on melko normaali asu ja anatomia, mikä 2008 sopi aloittevalle cossaajalle, joka tahtoi itseään muistuttavan hahmon, jolle ei tarvitse hankkia peruukkia. Bleach-universumista oma suosikkitarinani koskee Ichigon ja kumppaneiden Rukian pelastusretkeä Seireiteissä. Kaikki hahmot siinä tarinassa ovat mahtavia ja etenkin kaikki 13 kapteenia ja heidän assistenttinsa. Näin ollen oli aivan sama, ketä kapteenia cossaisin, kunhan saisi cossata jotakuta heistä.

2008 keksimme muutenkin kaikkea älyvapaata mangan ja cosplayn saralla. Pidimme kaverillemme mm. Bleach-teemaiset nimipäivät, jonne pukeudun 4. kompanjan kapteeniksi Retsu Unohanaksi. Tunnen suurta yhteenkuuluvuutta hahmoon, koska itsekin mieluummin keskittyisin pitämään paikoista ja ihmisistä huolta kuin taistelemaan.

Bleachissa on ollut sellaista yhteenkuuluvuuden voimaa, eli tämän sarjan kautta olemme tavanneet cosplaypiireissä paljon ihmisiä, muodostaneet ryhmiä ja aina näistä on jäänyt yksi jos toinenkin ihminen läheisemmäksi ystäväksi.

 

5.jpg

 

Brooklyn (2010-2010)

Päivi: Brooklyn on lemppareitani originaalista Beybladesta. 2010 uhosin valmistavani asuun siivet - eli en koskaan edes aloittanut siipien valmistusta. Koska 2010 en ollut vielä sinut peruukkien kanssa, tein kampauksen omiin hiuksiini. Koska liian vähän hiuslakkaa, kampaus tuppasi lysähtämään, kuten se teki Desuconissa. Vaikka puku oli hyvä, se oli liian riippuvainen hiusteni väristä ja pituudesta.

Asu teki ensiesiintymisensä Bakaconissa 2010. Coni oli huhtikuussa. Jostain syystä luulin, että ulkona olisi lämmin siihen aikaan vuodesta. Pieksämäellä oli pirun kylmä! Minulla ei ollut mitään kunnon ulkovaatteita mukana, sillä olin päättänyt matkustaa Brooklynin puvussa. Aamulla jonotimme rannekkeita tapahtumaan melko pitkän tovin. Hyvässä vaiheessa varpaani alkoivat mennä tunnottomiksi. Myöhemmin vierailin eräässä Chibiconissa Bakaconin mainospöydässä ja näin valokuvia 2010 tapahtumassa. Yhdessä kuvassa näkyi rannekkeita jonottava ihmismassa. Yksi henkilö katsoi taaksensa kuvaajaan päin. Tämä erittäin ääliöltä näyttävä henkilö olin minä. Koska suuni oli auki, kuvaan olisi voinut ympätä puhekuplan "Täällä on kylmä!". Eikö mikään laki kiellä julkaisemasta kuvia, joissa viaton sivullinen häpäisee itseään XD?

 

23.jpg

 

Ming Ming (2010-2010, 2015-)

Satu: Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, Ming Ming lukeutuu suosikkihahmoihini Beybladesta ja olen todella iloinen siitä, että sain mahdollisuuden tehdä hänen asunsa uudelleen. Ensimmäisen kerran cossasin hahmoa vuonna 2010! Kehitystä on havaittavissa, mutta jos jotain erityisen hyvin muistan vuodesta 2010, niin olin ylpeä cossistani. Cossasin itselleni rakasta hahmoa ja vaikka cossi ei ollut todellakaan täydellinen, olin kuitenkin tehnyt sen itse keskittyen pukuun kokonaisuutena. Vanhassa puvussa oli tällainen erikoisuus, että sen pystyi repäisemään pois päältä, jolloin alta tuli esiin Ming Mingin musta mekko. Monet vanhassa puvussa tekemäni havainnot auttoivat uuden puvun tekemisessä. Vanhasta asusta on säilynyt ainoastaan beyblade-kiekko ja hameen valkoinen takahelma, jotka kuuluvat nykyiseen cossiasuuni.

 

MingMing.jpg

 

Koko Beyblade-universumista BEGA-liiga on suosikkijoukkueitani. Tästä todisteena olen tehnyt yhden ensimmäisimpiä cossiviritelmiäni Mystelistä. Kyseessä oli vuodenvaihde lukiossa 2007–2008. Keksimme Päivin kanssa tehdä kuvataideprojektiin liittyen cosplayasun ja hahmoksi valikoitui Mystel. Valintaan vaikutti paljon se, että hänelle löytyi sopiva peruukki paikallisesta pilailupuodista ja hahmo on muutenkin ihana. Myös opettajamme oli ihana ja tuki meitä antamalla erilaisia materiaaleja käyttöömme. Jälleen kerran olin ylpeä projektistamme, vaikka mistään täydellisestä cossiasusta ei voinut puhua. Mutta kun oli niin rakas hahmo, että pelkkä ajatus hänen pukunsa tekemisestä täytti mielen ilolla! Voisin cossia uudelleen.

Vuoden 2010 Bakaconin jälkeen minua kävi silloisessa blogissani moikkaamassa eräs cosplayaaja, joka oli myös ollut Bakaconissa. Enpä olisi silloin osannut arvata, että tämä henkilö tulee olemaan yksiä parhaimpia ystäviäni, jonka olen tavannut cosplayn kautta.

 

2009 oli hyperhauskaa. 2010 oli paljon rankempaa aikaa. Monien (lähes kaikkien) asujen kanssa valvottiin öitä ja murehdittiin. Vaikka pukuja ei ollut paljon, niitä aloitettiin valmistamaan aina liian myöhään. Cosplayta tuli äkkiä todella rankka harrastus, suorittamista. Onneksi seuraavien vuosien aikana opimme virheistämme.

 

6.jpg

 

Sky-Byte (2011-2011)

Laulakaa mukana

Päivi: 2011 päätin valmistaa robottipuvun. Ajatuksen tasolla projekti oli helpompi toteuttaa kuin käytännössä. Sky-Byte syntyi ajankohtaisuutensa vuoksi, koska syksyllä 2010 aloitimme Transformers RID:n katsomisen. Sky-Byte erottuu sarjassa edukseen kovaonnisena Predaconina, jonka halu miellyttää Megatronia ajaa hänet melkoisen outoihin ja huvittaviin tilanteisiin. Metritolkulla retkipatjaa, jesaria, maalia ja tekonahkaa myöhemmin olin valmistanut saunan. Puku voitti Traconissa 2011 pro-sarjan 1. sijan. Voitto tuntui ansaitulta, koska Sky-Byte yritti tappaa minut päivän aikana pariin otteeseen paistamalla tai litistämällä. Puku oli kuin pätsi ja painoi melkoisesti. Kaikista eniten pidin kasvoista ja kypärästä. Kasvot valmistin huolella muotoilumassasta. Silmät olivat punaista lasia. Monissa Sky-Byten osissa ei ollut mitään järkeä, kummallisia palikoita vierekkäin, mutta silti ne kaikki piti pukuun väkätä. Vähän harmitti se, ettei puvussa pystynyt muuntautumaan. On olemassa Transformers pukuja, joissa pystyy muuntautumaan, mutta tämän mallinen asu ei valitettavasti siihen pysty.

Vaikka itse en enää robottipukua ala tekemään, voin suositella. Asun valmistus vaatii mm. kolmiulotteista hahmotuskykyä ja mittasuhteiden hallintaa.

 

2011 uusia pukuja tehtiin vain muutama ja nämä asut olivat isoja ja haastavia sille osaamisen tasolle. Pitäisi pystyä ruoskimaan itsestänsä enemmän irti nykyäänkin. Sen sijaan, että tekee koko ajan kangaspukuja, voisi vaihteeksi tarttua mielettömään isoon projektiin. Pitäisi haastaa itsensä ja mennä ulos mukavuusalueelta silläkin riskillä, että epäonnistuu.

 

naamio.jpg

 

Ensimmäiset pukumme olivat melko kamalia. Eihän kukaan ole mestari heti alussa. Aloittelijoita ei pidä lytätä, vaan kannustaa ja rohkaista! Antakaa itsellenne ja toisillenne mahdollisuus olla ylpeitä puvuistanne, vaikka ne eivät olisikaan supertäydellisiä. Se, että edes yritti parhaansa, on syy olla ylpeä itsestänsä ja asustansa. Parin vuoden ulosannin perusteella ei voi vielä tietää, millainen taitaja kyseinen cossaaja on vaikka viiden vuoden kuluttua. Jos lyttää täysin jonkun aloittelijan harrastuksellisen itsetunnon ja hätistää hänet pois skenestä, ties millaisen edelläkävijän menetämme! Aloittelijana ei kannata olla liian ankara itselleen. Cosplayssa oppii paljon ihan vain tekemällä ja kokeilemalla. Älkää verratko itseänne huomattavasti kehittyneempiin tekijöihin. Sen ajan, minkä käyttää vertailuun ja oman taitotason murehtimiseen voi käyttää pukujen tekemiseen ja kehittymiseen. Sen ajan, minkä käyttää muiden harrastajien arvosteluun ja tai sen selvittämiseen, mitä sinusta puhutaan foorumeilla, voi käyttää pukujen tekemiseen ja kavereiden tsemppaamiseen. Ajatelkaa, että "minusta tulee yhtä hyvä ja parempikin" jos nyt haluatte tavoitteita itsellenne asettaa. Jos tuntee epäonnistuneensa, pitää analysoida mitä meni pieleen ja päättää, että jatkossa teen paremmin! Jokaisella meistä on historiansa. Turha surra tai haikailla sitä, mikä on menneisyydessä. Tulevaisuus odottaa meitä ja mikä parasta: Tulevaisuudelle pystyy tekemään jotakin, menneisyydelle ei.

 

Hyvää ystävänpäivää! Pitäkää toisistanne huolta <3.

 

Desucon%20%287%29.jpg

 

- Päivi ja Satu