Päivän biisi: David Dima - Sunrise ~You'll Always Be Alive~

 

Japani on Pop! - kirpputorin jälkeen Leikkipuiston väki on aloittanut valmistautumisen uuteen haasteeseen: 18.4.2015 Jyväskylän Paviljongilla järjestetään Lapsosten lauantai -messutapahtuma. Kosuconilla on oma messupöytänsä, joka esittelee (ylläripylläri) cosplayta ja Jyväskylässä järjestettävää Kosuconia. Kello 12:00 - 12:30 viisi cosplayaajaa kapuaa lavalle esiintymään. Myös allekirjoittaneet ovat joukossa. Muuten Kosun väen tavoittaa messupöytänsä äärestä. Luvassa on mm. kasvomaalausta ja peruukkeja ja vaatteita, joita voi tulla sovittamaan sekä isot että pienet perheenjäsenet. Näytteillä on myös Kosun väen tekemiä cosplaypukuja - osan hahmoista saattavat jopa lapset tunnistaa!

Sitä ennen oli luvassa rentouttava lauantai aurinkoisessa ja lämpimässä Savonlinnassa. Leikkipuiston kaksikko suuntasi kämppiksensä kanssa pienelle kulttuurivisiitille Riihisaaren suuntaan.

Kettumainen Päivi:

kettu.jpg

ketut.jpg

Turkoosi kankainen kylmälaukku oli Satun löytö Linnankadulla sijaitsevasta puodista. Kelpaa käsilaukuksi oikein hyvin <3.

 

Päivin "uusi" juliste:

DSCN2679.jpg

Kuten taitoksista ja "Suosikki" -tekstistä pystyy päättelemään, tämä juliste on myyty lehden välistä. Se on hiukan normaaleja julisteita pienempi. Jos nyt tuli hirveä hinku saada samanlainen, näitä myydään Huuto.netissä. Päivi halusi juuri tämän julisteen, koska Suomi on mainittu (Finland is twist) ja koko bändi näkyy esiintymisasuissaan.

Toinen Twisted Sister aiheinen hankita on Dee Sniderin muistelmat Shut up and give me the mic. Päivin ensikosketus kirjaan oli, kun hän kuunteli Sniderin puhuvan kirjastaan The worlds most dangerous meetingissä. Puolituntisen seurauksena hän päätyi ostamaan kirjan (näitä saa Adlibriksestä). Nyt kirja on luettu, mitä siitä voi sanoa?

kirja.jpg

Ensinäkin Päivi lukee kirjoja todella harvoin eikä arvostele niitä koskaan, joten tämä on vain yksittäisen lukijan (nuori nainen, nuori fani) mielipide.

Shut up and give me the mic (2012) on Twisted Sistersin laulajan ja monitoimimiehen (sanotaan vaikka näin, hän teki paljon kaikenlaista bändin eteen ja myöhemminkin elämässään) Dee Sniderin itsensä kirjoittama. Noin kuukausi sitten Snider täytti 60-vuotta. Kirja kertoo hänen tarinansa aina lapsuudesta lähtien 90-luvun alkupuolelle, kun bändi on hajonnut ja 80-luvun menestyksestä vain muistot jäljellä. Kirja ei ole seksiä, huumeita ja roketti rollia. Snider ei käyttänyt päihteitä, ja juurikin siksi muistaa melko tarkasti mitä on tapahtunut vuosia takaperin. Musiikki, unelmat ja rocktähdeksi tuleminen ovat selvästi pääosissa, mutta kirjassa kerrotaan myös mm. rakkaudesta (Snider on ollut vaimonsa Suzetten kanssa naimisissa vuodesta 1981 lähtien ja heillä on neljä lasta), musamaailman kiemuroista, ja nostetaan esille mitä tehtiin oikein ja mitä väärin.

Kirja on suunnattu ehdottomasti Twisted Sistersin ja Dee Sniderin faneille. Kun on nähnyt musiikkivideot ja kuullut biisit, teksti aukeaa kuvina mieleesi. Tiedät mistä puhutaan, kun kerrotaan musiikkivideoiden kuvauksista tai senaattipuheesta. Lukukokemusta voi täydentää kuuntelemalla bändin haastatteluja 80-luvulta, niitä löytyy mm. YouTubesta. Eniten kirja antaa todennäköisesti heille, ketkä ovat olleet paikan päällä elämässä ja kokemassa kirjan tapahtumia. Jos haaveilee (rock)tähteydestä, Shut up and give me the mic voi toimia hyvänä innoittajana. Mitään helpon menestyksen reseptiä kirja ei kuitenkaan tarjoile.

Kirjassa on vähän väliä enemmän ja vähemmän hyödyllisiä Dee Life Lesson (Dee Elämän Oppitunti) ja muutaman aukeaman verran valokuvia havaintokuviksi.

Kirja on helposti ymmärrettävää englantia. Teksti näyttää ja kuulostaa Sniderilta! Kuinka teksti voi kuulostaa? No, kun kirjaa lukee, päässään kuulee Sniderin äänen kertomassa tarinaansa. Teksti on elävää, inhimillistä ja rehellistä, ja kerronta sujuvaa. Esille on nostettu selvästi erikoisimmat, hauskimmat ja tärkeimmät kokemukset, eikä kirjassa jaaritella turhia. Osalle jutuista on helppo nauraa, ja loppupuolen ahdistus tuo kirjaan syvyyttä. Mikään ei ole ikuista. Tärkeää ei kuitenkaan ole se, kuinka monta kertaa kadut, vaan kuinka usein nouset ylös ja jatkat eteenpäin kolhuista huolimatta.

DSCN2752.jpg

 

- Päivi & Satu