Vähän lisää Närcon tekstiä:

DSCN4557.jpg

Lauantai valkeni tuskaisena. Liian vähän yöunta levottomassa majoituksessa, liian vähän ruokaa, liian pitkät vessajonot ja liian pimeä makuusali meikkaamiseen ja pukemiseen lähes aiheuttivat itkukohtauksen Campushallenin käytävällä. Todella kypsää. Ensimmäistä kertaa kaipasin ihan tosissani takaisin Suomeen. Tämänkö takia olin ottanut töistä lomaa!? Vieläkö täällä pitää olla!? Miksi en vaatinut Närconia maksamaan minulle hotellihuonetta? Ai niin joo, halusin olla Suomen NCC joukkueen tukena, ja viime vuonna en nähnyt mitään vikaa majoitussysteemissä. Mainittakoon vielä, että Satu oli maksanut itse lentonsa ja rannekkeensa. Oliko reissu hintansa väärti?

Päivän asut: Luna, ja illaksi muotinäytöstä varten Raiju Exodia ja piikkipäinen Kauhun Kaunotar. Koska Kauhista varten pitää aloittaa meikkaaminen hyvissä ajoin, aamulle ja päivälle päätin olla pukematta mitään ihmeellistä. Normaaleissa vaatteissa minun olisi muutenkin helpompi auttaa Satua Lunan puvussa. Kesken pukemisen Anne asteli makuusaliin ja raportoi ulkona satavan vettä ja olevan kylmä. Ja niin siellä teki, kun vihdoin ja viimein astuimme ulos Campushallenista. Lunan asun kuljettaminen vaatii melkoisesti tilaa matkatavaroista. Satu pukee asun vaikka taivaalta tulisi räntää, kun hän kerta sen on mukaansa ottanut. Se, ettemme muuttuneiden aikataulujen takia ehtineet pukea androidipukuja, ei paljoa haitannut, koska androidit vievät vähän tilaa matkatavaroissa. Lunan puku sen sijaan ja kaikki siihen kuuluvat pehmopuput... Kahden sateenvarjon ja huovan alla dumppasin Satun NCC huoneeseen ja lähdin etsimään valokuvaajaa. NCC-huoneessa Satu murisi muille ihmisille. Syy tähän on se, että Lunan puku on yli kaksi vuotta vanha ja kuunneltuansa koko sen ajan "OMG! Bunnies!" -vitsejä cossistansa, Satu alkaa olla melko kypsä aiheeseen. Kyllä me tiedämme, että asu on pupuja, siitä ei tarvitse aina erikseen muistuttaa. Anyways en löytänyt kuvaajaa. Keli oli kaamea. Lopulta päätimme mennä Närconin kuvauspisteelle kuvauttamaan Lunan asun. Valkoinen tausta ei ollut ihan sitä mitä olimme suunnitelleet, mutta kelpasi paremman puutteessa.

Emma%20Andersson%20Luna3.jpg

Odotellessa kuvia murisevasta puputytöstä valkoista taustaa vasten.

15:00 takaisin majoitukseen keliä turvaan, ruokaa (mässyäääää) ja 16:00 meikkaamisen aloittaminen. Minun sutiessa naamaani valkoiseksi Satu nukkui päiväunet. Äkkiä tanssistudion ovi aukesi ja kaksi suomalaista cossaaja kelluivat sisälle. Heidän teltta ja tavarat olivat kastuneet vesisateessa, ja he tarvitsivat jonkin kuivan paikan, missä viettää yönsä. Näin ollen heidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi NCC-majoitukseen. Tanssistudioon mahtui ihan hyvin vielä pari ihmistä ja ylimääräisiä patjojakin löytyi muutama. Koska uudet majoittujat eivät haitanneet muita NCC-ihmisiä, homma oli sillä selvä.

Emma%20Andersson%20Kauhun%20Kaunotar.jpg

Muotinäytöstä varten piti kokoontua 19:30 katumuotihuoneeseen, joka sijaitsi samoissa tiloissa myyntipöytähuoneiden kanssa. Olimme siellä vähän jälkeen 20:00 laittautumisen päästessä jälleen kerran vähän venähtämään. Toivoimme, että sää poutautuisi iltaan mennessä, mutta lähtiessämme kävelemään kohti D-rakennusta keli oli entistä kamalampi. Sateen lisäksi alkoi olla melko pimeää. Onneksi muotinäytöksen pystyi siirtämään sisätiloihin.

TurkoosiJaViolettiRaiju.jpg

Satulla oli muuten sama puku kuin torstaina, paitsi että peruukin hän vaihtoi violetista turkoosiin.

Kun astuimme muotinäytöshuoneeseen, kaikki paha jäi ovien taakse. Huone oli täynnä katumuotilaisia erilaisissa puvuissa. Suurin osa asuista oli söpöjä, mutta mukaan mahtui myös tummaa teemaa. Ihmiset olivat todella mukavia ja innoissaan puvuistamme ^_^. Perustelin asuani sanomalla "Koska kaikilla muilla on kuitenkin jotakin söpöä päällänsä, minä aion olla hirviö Suomesta". Päivien aikana oli käynnyt selväksi, ettei cossaajilla ollut kivaa Närconissa. Joka päivä löytyi uusia aiheita, mistä valittaa. Tyyliharrastajat eivät olleet cosplayaajia, miksi he eivät surkutelleet niitä samoja juttuja, mistä olimme kuulleet mutinaa jo neljän päivän ajan. Ne asiat eivät kuuluneet siihen huoneeseen.

Pukujen viimeistely ja kohti näytöspaikkaa. Muotinäytös oli siirretty D-rakennuksen auditorioon. Näytösläiset järjestettiin pitkään jonoon ovien ulkopuolelle, josta etenimme yksitellen auditorioon poseeraamaan. Viimeisenä saliin astui yksi Närconin kunniavieraista, kuuluisa japanilainen shironuri artisti Minori. Tilaisuus tavata Minori oli perjantaina, mutta missasimme sen NCC-juttujen takia. Totuttelin ajatukseen, ettei meillä ole enää mahdollisuutta kohdata häntä ja pyytää yhteisvalokuvia. Olisi töykeää häiritä Minoria nimikirjoitustilaisuuden ulkopuolella. Näytöksen jälkeen astuin takahuoneeseen tarkoituksenani ottaa mukaan sinne jättämäni kamera, ja sattumoisin Minori seisoi siellä tulkkinsa kanssa! Kohta perästä myös Satu astui huoneeseen ihmettelemään, minne oli kadonnut. Minori piti asuistamme ja halusi valokuvat niistä, ja siinä sivussa oli oiva tilaisuus kehua hänen yksilöllisyyttään ja käsityötaitojaan. Onnekas sattuma ^_^! 

minmin.jpg

Muotihuoneen kautta takaisin majoitukseen. Majoituksessa odotti mukava yllätys: Majoitussalimme ovi oli mennyt lukkoon. Tanssistudion ovi ei pysynyt auki, miksi sitä pidettiin vähän raollaan pahvilaation avulla. Nyt laatikko oli vahingossa potkaistu pois, ja ovi mennyt kiinni. Onneksi olimme sentään sisätiloissa. Illallisella palaavat NCC kisaajat saapuivat juuri samalla hetkellä, ja pikku hiljaa oven taakse alkoi muodostua en-tiedä-pitäisikö-itkeä-vai-nauraa joukkio. Apua odotettiin noin 45 minuuttia, jonka jälkeen vartija tuli avaamaan oven ja laittamaan sen niin, ettei ovi voi enää mennä lukkoon. Tietenkin tämän asian olisi voinnut hoitaa jo keskiviikkona. Ehdimme käydä läpi äärivaihtoehtoja, joita olivat mm. joudumme nukkumaan käytävässä, mennään etuovesta ulos ja laukaistaan hälytys -> vartijat tulevat paikalle ja avaavat siinä sivussa studion oven (Närcon maksakoon sakot), murretaan ovi, heitetään Suomen tuomari lasiovesta läpi (mitä?)... Kirsikkana kakun päällä sain todella kovan päänsäryn, ja lopulta alkoi tuntua niin pahalta, että oksennan. Onneksi Majon särkylääkkeet auttoivat siihen asti, kunnes ovi saatiin auki ja pääsin käsiksi omiin lääkkeisiini. Onneksi emme heittäneet häntä ovesta läpi. Puvut pois, suihkuun ja pakkamaan tavaroita.

Paras juttu Närconissa oli muotinäytös ja katumuoti-ihmiset. Tapaamme heikäläisiä aivan liian harvoin. Katumuotihuone inspiroi meitä mahdollisesti järjestämään samanlaisen huoneen myös suomalaiseen coniin ja kokoamaan yhteen vaateharrastajia. Joskus tuntuu siltä, että cossaajien silmissä cosplayn lisäksi katumuotia/erikoistyylipukeutumista harrastava henkilö ei ole "oikea arvostettava cossaaja", koska tämä ei sitoudu pelkästään cosplayjuttuihin 110 %. Ja sitten ovat ne vaateharrastajat, ketkä ajattelevat katumuodin lisäksi cosplayta harrastavien henkilöiden olevan ei-tosissaan olevia harrastajia, keille erikoistyylivaatteet eivät ole periaate, vaan hassuja roolipukuja cossipukujen jatkeena. Kahden harrastuksen välillä tasapainoilu on joskus vaikeaa, eikä sitä yhtään helpota ihmiset, ketkä sanelevat sinulle miten sinun pitää harrastaa ja kyseenalaistavat periaatteesi taukoamatta. Monimuotoisuus on tässä tapauksessa ihan hyvä juttu. Itse koen siitä olevan paljon hyötyä, että voi tehdä erilaisia pukujuttuja eri harrastuksissa :). Olen onnellinen kun saan harrastaa molempia asioita, sekä cosplayta että vaihtoehtopukeutumista, eikä kukaan vie näitä asioita minulta.

N%C3%A4yt%C3%B6s.jpg

- Päivi