Vain älyttömän paljon myöhässä :D!

DSCN4167.jpg

Animecon kokosi tapansa mukaan alan harrastajia Kuopioon. Aamuyöstä myös me pakkasimme tavaramme linja-autoon ja lähdimme kohti conia. Viikonloppu Savonlinnassa oli hiljainen, miksi saatoimme pyytää töistä lomaa pariksi päiväksi hyvällä omatunnolla. Yleensä matkustamme aika mukavasti perustavallisissa vaatteissa, mutta tällä kertaa päätimme repäistä(?)! Puimme päällemme Hell Bunnyn mekot ja laittauduimme muutenkin nätisti kolmen tunnin matkaa varten. Kesäisissä fiiliksissä matkustimme kohti Kuopiota onnellisina siitä, etteivät mekkojemme isot alushameet vieneet tilaa matkalaukuista, ja että teetä saattoi ostaa jokaiselta huoltsikalta, jonne hetkeksi aikaa pysähdyimme. Hyvillä mielin sipsuttelimme matkalaukkujen ja teemukien kanssa Kuopion Musiikkikeskukselle. Ainoa mieltäni varjostava pilvi oli kurkkukipu, joka sai alkunsa edeltävänä päivänä ja vaivaisi minua koko conin ajan ja vielä pitkälle seuraavaan viikkoon. Mitenkäs sattuikaan sinä ainoana vapaana viikonloppuna, kun olen menossa johonkin, että saan pikkuflunssan?

Olimme ovella jo heti avaamisaikaan kyselemällä badgeja (kulkulupia) Kosuconin työvoimalle. Animeconiin olimme varanneet Kosuconin yhdistyspöydän ja pidimme myös kummitustaloa molempina päivinä. Badgeja ei kuitenkaan halunnut löytyä. Onneksi meidän uskottiin olevan rehellisiä yhdistyspöytäilijöitä ja saimme siirtyä pukuhuoneeseen laittamaan asuja päällemme. Badget noutaisimme sen jälkeen. Kun noin parin tunnin kuluttua palasimme asut päällä, ei badgeja löytynyt vieläkään. Con on juuri avannut ovensa ja yhdistyspöytämme pitäisi olla jo pystyssä! Badgettomuuden takia loput Kosuconin työvoimasta olivat juuttuneet sisäänkäynnille, jossa tilannetta selvitettiin parhaillaan. Lopulta kaikki saatiin selväksi ja loputkin Kosuconin väestä pääsivät yläkerrokseen jakamaan badgeja niitä tarvitseville. Puolet lähtivät alakertaan kokoamaan Kosuconin kummitustaloa ja puolet jäivät laittamaan pöytää esittelykuntoon. Kosuconin pääjärjestäjä ohjeisti nopeasti meille muutaman asian ennen kuin itsekin riensi kummitustaloa kokoamaan. Koko aamun ja päivän pöydästä pitivät huolen pääsääntöisesti minä ja Päivi. Pöydän ääressä tuntui olevan koko ajan vipinää, peräti kaamea hässäkkä! Ihmiset kävivät ostamassa rannekkeita tapahtumaan tai muuten vain kyselemässä Kosuconista.

KosunP%C3%B6yt%C3%A4.jpg

Pääjärjestäjämme ideoima karppilammikko keräsi osallistujia. Ideana oli onkia karppeja pienestä lätäköstä. Paperisen karpin nokassa oli metallikiinnike, johon siiman päässä oleva magneetti tarttui ja näin karppi nousi ylös lätäköstä. Karpin toiselta puolelta pystyi tarkistamaan, oliko onni suosinut ja löytyikö sieltä  joko viikonloppuranneke Kosuconiin tai sitten lyhyt runo tai mietelause (=ei voittoa).

DSCN4162.jpg

Päivi oli pukenut Primus Apollonin puvun päällensä ja minulla oli pupuidoli Luna pelistä Queen´s Gate: Spiral Chaos. Pukumme herättivät huomiota ja pöydän vahtimisen lisäksi vastailimme mm. lehtien haastatteluihin ja poseerasimme kameroille. Seuraavaa kertaa ajatellen puen jotakin vaatimattomampaa. Oli vaikeaa yrittää keskittyä pöydässä työskentelyyn. Lunan puvussa kuuli hieman huonosti, koska takanamme olevasta myyntisalista tuli melkoinen mekkalla ja puput pään sivuilla peittävät korvani. Lunan puvussa oli myös hidasta liikkua, koska puput vyötäisillä vievät tilaa ja isot olkapanssaripuput huitovat helposti korvillansa liian lähelle uskaltautuvia. Onneksi Animeconin väki oli kärsivällistä ja hyväntuulista ja oli mukava jutella kaikkien pöydässä vierailleiden kanssa.

DSCN4176.jpg

Haaveilin mahdollisuudesta kuvauttaa Luna, mutta koska kummitustalon kokoamisessa vierähti melkoinen tovi, niin vahdimme pöytää viimeiseen asti ennen kuin siirryimme Musiikkikeskuksen alakertaan vaihtamaan vaatteet kummitustaloa varten. Kosuconin japanilainen kummitustalo oli luokkahuone, johon oli pahvilaatikoista ja jätesäkeistä + mustista kankaista koottu mutkitteleva käytävä. Kummitustaloon uskaltautuvan tehtävänä oli etsiä hopeaketun vartioima virvatulilyhty ja viedä se conissa kadonneen cosplayaajan muistoalttarille. Sitä ennen ei talosta päässyt ulos. Talossa vaani erilaisia kauhuolentoja valmiina säikyttelemään virvatulen etsijää. Kaiken kaikkiaan meitä oli neljä. Minä, Minorea ja Tsuyami olimme mörköjä ja Päivi toimitti kadonneen conittajan virkaa päästäen kävijöitä aina ulos talosta sitä mukaan, kun virvatuli löytyi. Ovella oli sisäänheittäjä ja Kosuconin pöytää siirtyi vahtimaan kaksi muuta Kosulaista.

DSCN4223.jpg

Meillä ei ollut kovinkaan korkeita odotuksia kummitustalon suhteen, joten piiitkä jono kävijöitä yllätti täysin. Kummitustaloa pidettiin suosionsa takia auki aina yhden tunnin ylimääräistä ennen kuin meidän oli pakko sulkea ovet. Oli yllättävän rankkaa toimia kolme tuntia putkeen hirviönä, joten hyvä näin. Kenelläkään meistä ei ollut pohjalla mitään erityisempää kokemusta kummitustalossa työskentelystä.

Kiitos kaikille kummitustalossa vierailleille! Tahdomme myös jatkossa toivottaa kaikki tervetulleiksi kummitustaloon, mutta kehoitamme miettimään omaa suhtautumistapaansa kummitustaloon ja sen työntekijöihin. Parhaimpia olivat ylivoimaisesti ne kävijät, jotka pyrkivät  eläytymään tilanteeseen ja antoivat luvan itselleen säikkyä ja pelätä. Teitä oli kiva pelotella >:D. Joukkoon mahtui myös niitä kävijöitä, jotka kävelivät naama pokerina koko talon läpi ja pahimmillaan nauroivat pilkallisesti kaikelle. En tiedä, mitä he talosta hakivat.

Päivän päätteeksi vaihdoimme Päivin kanssa mekot takaisin päälle ja lähdimme etsimään kaupungilta syötävää. Meidän oli tarkoitus kokoontua yhdessä iltabileisiin koko Kosuconin väki, mutta onnistuimme suunnittelemaan kaiken ristiin. Lopulta minun ja Päivin oli pakko lähteä lepäämään Animeconin lattiamajoitukseen. Olimme sentään heränneet jo ennen klo 4:00 aamuyöstä.

KummitustalonSein%C3%A4.jpg

Mikäköhän huone tuon ikkunan takana on :'D?

Aamulla hoipertelimme takaisin Musiikkikeskukselle laittamaan asuja päällemme. Päivi puki uudelleen Primuksen ja minä laitoin Raiju Exodian.

Raiju1.jpg

Sunnuntaina meillä oli aikaa kävellä ympäri conia ja katsella kaikkea. Kummistalo odotti valmiina alakerrassa, joten kaikki Kosuconin työvoima oli käytettävissä pöytää varten ja saatoimme vuorotella sen ääressä. Kiertelimme hieman ulkona ottamassa valokuvia ja katselimme myyntipöytäsalia ennen kuin siirryimme takaisin kummitustalolle. Eilisestä viisastuneina teimme muutamia muutoksia ja avasimme ovemme jälleen kävijöille. Kummitustalo kesti kunnialla aina loppuun asti huomioon ottaen osan kävijöistä säikähtäneen niin pahasti, että he suorastaan juoksivat pahvisista seinistä läpi ulos. Toistimme aika usein samaa kaavaa ja osa pelottelutempuistamme jäi tekemättä ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että kävijät juoksivat vauhdilla ohitsemme. Seiniä jouduttiin paikkaamaan ja kankaita teippaamaan takaisin kiinni. Hajoavat seinät eivät olleet kuitenkaan kinkkisin pulma, vaan kummitustalon tehtävä. Pimeässä talossa harva näki hopeakettua ja virvatulilyhty jäi ottamatta mukaan. Monien täytyi palata takaisin alkupisteeseen, mutta toisaalta saimmepa pelotella heitä enemmän.

DSCN4214.jpg

Raiju2.jpg

Kosuconin Facebook-sivulta löytyy video, jossa kävellään kummitustalon läpi, joten jos missasit Animeconissa kummitustalon ja tahdot tietää, millaisesta ohjelmanumerosta oli kyse, niin TÄSTÄ saa hieman esimakua.

Meillä oli tiukka aikataulu, miksi talo kiinni, mekot päälle ja meikit naamaan ajallaan ja kohti viimeistä Savonlinnaan suuntaavaa linja-autoa. Kuten joka vuosi, tälläkin kertaa linja-auto oli tupaten täynnä. Silmään pisti kaksi asiaa, jotka ovat aikaisemminkin häirinneet meitä ruuhkaisissa linja-autoissa: 1. Nuoret miehet, jotka tunkevat röyhkeästi välistä heti tilaisuuden tullen. Huomasikohan se nuori mies melkein tönäisevänsä vanhan naisen nurin, kun tunki tämän edestä sisälle autoon? Linja-autoissa on ruuhka-aikana istumapaikat vähissä, mutta vilkuillaan nyt hieman enemmän ympärillemme, ettemme tönisi toisiamme kovinkaan pahasti. Kyllä sinne autoon ehtii vähemmälläkin hopulla. 2. Sitten linja-auton sisällä on nuoria naisia, jotka istuvat poikittain vallaten kaksi penkkiä. Kukapa suomalainen tahtoisi tuntemattoman vierustoverin linja-autoon kanssaan istumaan, mutta olisi ihan kohteliasta nostaa ne jalat pois jo ennen kuin jonkun täytyy tulla sanomaan, että linja-auto menee täyteen, joten tekisitkö tilaa.

Takaisin Savonlinnaan selvittiin ehjin nahoin ja hyvillä mielin. Itse Animecon jäi nyt todella pahasti näkemättä, mutta toisaalta oli virkistävä kokemus tehdä jotakin uutta conissa (yhdistyspöytäillä ja kummitella). Ei mennyt pelkästään hengailuksi koko viikonloppu.

Seuraavan kerran coneillaan Kuopion Musiikkikeskuksessa 5–6.3.2016 Winter Nekoconissa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, luvassa on hyytävää ohjelmaa :).

DSCN4221.jpg

- Satu