Eräänä päivänä tässä jonkin aikaa sitten ystävämme ja entinen kämppiksemme kysyi meiltä, mitkä ovat elämämme kolme käännekohtaa. Nopeasti oli vaikea vastata mitään. Elämämme on ollut aina sujuvaa ilman suuria juonenkäänteitä. Päätökset ovat syntyneet pitkässä juoksussa, eivät sormien napsautuksesta. Päivi kertoi tarinan: On vuosi 2009 ja syksy. Helsingin yössä kevyessä vesisateessa hiippailee kaksi värikästä hahmoa pitkin Mannerheimintietä. On pilkkopimeää ja kaupungin valot heijastuvat märästä asfaltista. Se ankea maailma on kaunis ja voimakas. Me kaksi olemme siellä värikkäinä kuin sateenkaaret. Molempia väsyttää ja äänet ovat käheät bileiden savukoneista, ja majoitukseen on vielä pitkä matka. Sinä viikonloppuna oli Tsukicon. Iltabileissä esiintyivät Gothika ja DJ Sisen. Sen illan ja yön ajan kulttuuriareena Gloria oli täynnä japanilaisen visuaalisen musiikin taikaa. Helsingin tappava ankeus kohtasi meistä kipunoivan energian. Miksi me muistamme tämän niin kovin hyvin on totuus siitä, että kaikki ei ollut todellakaan täydellistä eivätkä sadut muuttuneet todeksi, mutta siellä oli silti mahtavaa! Tsukicon oli meille rankka reissu. Se, että pukeutuu erikoisesti, ei tee elämästä ekstaasia. Oli vaatteet millaiset tahansa, todellisuus pysyy samana, koska vaatteet nyt sattuvat olemaan vain vaatteita. Mutta silti me pukeudumme. Me pukeudumme siksi, koska haluamme ja pidämme tyylistämme - emme siksi, koska kun vaatteet hyppäävät päälle, elämästä tulee supercoolia. Pukeutuminen tuo meille iloa ja vaihtelua arkeen, ja auttaa ilmaisemaan itseään yksilönä. Rakas harrastus tai elämäntapa pysyy mukana arjessa voittojen ja tappioiden läpi säässä kuin säässä, ja tämä kaikki tiivistyi siihen Helsingin yöhön. Tarina ei vastannut kysymykseen, mutta se kertoi yhden totuuden valinnasta, jonka olemme tehneet.

Koska emme pysty kertomaan elämämme kolmea käännekohtaa, kerromme kolme muuta asiaa.

Kolme asiaa, mitä Satu on oppinut näiden vuosien aikana:

1. Vaatteiden päälle pukeminen, kameran edessä poseeraaminen ja valokuvaaminen ei ole helppoa (vaikka helpolta se näyttääkin). Jostakin pitää vain rohkeasti aloittaa ja ryhtyä tekemään, aivan kuten kaikessa muussakin, mikä lähtee liikkeelle nollapisteestä. Iänikuinen sanontaa kuuluu: Harjoitus tekee mestarin.

2. Ryhti suoraan ja hymy naamalle, niin moni valokuva näyttää paremmalta. On vaikea yrittää väittää ihmisille tämän harrastuksen olevan hauskaa, jos jokaisessa kuvassa näyttää myrtynyttä naamaa. Moni muuten hyvä valokuva on mennyt Satulta pieleen sen takia, että Satu on saanut päähänsä olla suupielet alaspäin kuvaushetkellä, mikä vaikuttaa kuvan tunnelmaan olennaisesti. Tästä syystä Satu hymyilee 90 prosentissa kuviaan.

3. Harrastuksesi on SINUN HARRASTUKSESI (tai tapasi elää) ja sinulla on oikeus harrastaa sitä SINUN TAVALLASI. Tärkeintä on, että sinä itse pidät siitä mitä teet juuri sillä tavalla kuin teet. Ei kannata uhrata aikaansa niiden kuunteluun, ketkä loukkaantuvat siitä, etteivät kaikki ole samanlaisia kuin he. Pitää yrittää antaa arvoa ja tilaa myös muille harrastuksen parissa. Oma itseys ja sen ilmaisu eivät kehity, jos tekee koko ajan niin kuin toiset sanovat tai kopioi kaiken muilta. Jokaisella on oma arvomaailmansa, joka heijastuu myös tapaan pukeutua ja julkaista siitä materiaalia. Ei tuomita toisiamme, tuputeta omia mielipiteitämme ja annetaan muiden toimia haluamallaan tavalla.

Kolme vinkkiä pukeutumiseen Päiviltä:

1. Opetelkaa erottamaan tyylikäs tyllihame alushameesta, josta päästään kieltoon älkää käyttäkö alushametta ilman päälle tulevaa hametta tai mekkoa. Tämä pätee kaikkiin alusvaatteisiin, eli esim. alusvaatteeksi tarkoitettu korsetti ei ole päällivaate.

2. Jos teillä on hyvin värikäs tai kuviollinen vaate, esim. vaikka paita, sen kanssa kannattaa käyttää yksivärisiä vaatteita. Jos kaikki vaatteet ovat värien ja kuvioiden sekamelskaa, asukokonaisuus näyttää epäsiistiltä. Paidan kiva kuva tai kuosi korostuvat muuten yksinkertaisessa tai yksivärisessä asukokonaisuudessa.

3. Jos käytätte legginsejä housuina, älkää valitko sellaisia puuvillaisia pöksyjä, jotka näyttävät pitkiltä kalsareilta. Ja käyttäkää talvivaatteita talvella, eli kunnon kenkiä yms.

Nämä olivat sitten pelkkiä tarjoiluehdotuksia. Liikenteessä pitää noudattaa sääntöjä, koska muuten joku voi kuolla. Siihen, että joku pukeutuu täysin tapojen vastaisesti, tuskin kuolee kukaan.

Mitä tulee tyylielämän mahdollisesti olemattomaan glamouriin, niin meitä on aina vähän ihmetyttänyt kun luullaan, että tyyliblogi perustetaan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että bloggaaja voi yrittää keplotella itsellensä mahdollisimman paljon faneja ja tulla kuuluisaksi. Melko yksiselitteinen yleistys. Ja entä sitten jos jonkun unelma tai päämäärä on tulla kuuluisaksi netin avulla ja esim. elättää itsensä blogillaan, onko se tuomittavaa? Päämäärään/unelmaan pääseminen vaatii joskus melkoisia keinoja. Eipä voi ainakaan haukkua yrityksen puutteesta silloin. Kyllä blogin pitäminen toimettomana olemisen voittaa. Mainittakoon tässä kohtaa, että Leikkipuistolla ei siis ole maailmanvalloitussuunnitelmia. Kunhan bloggaamme, mistä päästään takaisin äsken kirjoitettuun, eli blogisi on omasi ja itse päätät mitä sillä teet. Toivomme blogimme inspiroivan kaikkia ketkä jo harrastavat tai harkitsevat aloittavansa jonkinlaisen harrastuksen asujen parissa. Ennen kuin me muutimme omillemme ja aloitimme uusia harrastuksia, harrastimme yleisurheilua monta vuotta. Juoksuradalla nopein ei ole hän, kenellä on eniten faneja, kuka on kaunein tai kenellä on tyylikkäimmät vaatteet. Juoksuradalla pärjää hän, kuka on paras lajissaan. Jos ei pysty juoksemaan muita nopeammin, voi aina yrittää juosta uuden ennätyksen itselleen. Miettikää sitä jos yritätte valloittaa maailman netin välityksellä.

Kuulimme tänä vuonna hyvän kysymyksen: "Onko se pahinta mitä voi sattua?" (puhekielessä "ihan kuin se olisi pahinta mitä voi sattua!"). Tätä kannattaa kysyä itseltänsä vähän väliä. Ovatko tietyt asiat niin pahoja kuin mitä luulee? Kerran olimme kaupungilla erikoisissa vaatteissa. Seurusteleva pari katsoi meitä ja toinen kysyi toiselta "Mitä jos minäkin alkaisin pukeutumaan noin?". Kysymyksen voi tulkita usealla tapaa. Suoraan sanottuna: Jos joku näyttää tältä, onko se nyt oikeasti pahinta mitä voi sattua?

 

Mennään itse aiheeseen, eli juhlapäivityksen toiseen osaan!

KandiKidDesuconFrostbiteKasvot2012.jpg

P.L.U.R.Rin voimalla reivaamme vuoteen 2009 ja aikaan, kun Satu löysi tyylin kandi kid/candy raver. Kyseinen on ainoa nimellinen tyyli, jota Satu on edustanut/edustaa nykyään harvemmin. Tyyli valikoitui Satun rakkaudesta 90-luvun konemusiikkiin (ja konemusiikkiin yleensäkin, etenkin happy hardcoreen), neonvaloihin ja tanssiin. Suomessa tyyli on hyvin harvinainen, mutta onneksi monien ihmisten rakkaus ysärimusiikkia kohtaan kukoistaa vieläkin. Yhtenä suurimpana syynä tähän lienee Yle X:n Matti Airaksisen jo nyt eläkeelle siirtymässä oleva radio-ohjelma Parasta ennen, joka "toteuttaa noloimmatkin ysäritoiveesi". Me pidimme ysäristä jo ennen kuin se oli coolia.

KandiKidTraconKasvot.jpg

Tyylin helppoina tunnusmerkkeinä toimivat värikkäät ja lapsekkaat vaatteet, ja kandeiksi kutsutut itse tehdyt helmikorut, joita annetaan muille reivaajille muistoksi itsestänsä. Jos luovuttaa sellaisen kandin pois, jonka on saanut joltakulta toiselta itselleen, tapahtuu emämoka. Vuosien aikana ovat päässeet Satun omat kandit vähenemään, mutta kaikilta muilta saadut kandit ovat edelleen tallessa sateenkaaren värisessä repussa. Niiden säilyttämistä helpotti kovasti se, että laittoi toiseen käteen ne korut, mitä ei saa antaa pois ja toiseen käteen ne korut, mitä saa antaa pois. Kun reivimuodista on puhe, nousee esiin todella, todella, todella leveälahkeiset, yleensä farkusta, tehdyt UFO-housut. Monet ovat myös varmasti nähneet kuvia reivi-asuista, joihin kuuluu pörröiset säärystimet, lyhythelmainen hame ja bikinien yläosa.

Moricon%20%286%29.jpg

Nykyään tulee reivattua vähemmän, mutta jos mahdollisuuksia olisi, niin kyllä reivattaisiin! 2016 valmistui uusi rave-asu, joka odottaa tilaisuutta päästä bileisiin. Päivi ompeli Satulle edellisen asun vuonna 2014. Siitä piti tulla yhdistelmä japanilaista visual kei -tyyliä ja reivimuotia. Mopo karkasi tumpusta ja lopputulos on Raiju Exodia. Raijun isojen hihojen alta löytyy vinopino itse tehtyjä helmikoruja. Poiketen muista katumuotivaatteista tai -tyyleistä, reiviasut eivät ole oikein koskaan sopineet katukäyttöön. Niillä on ollut enemmän bilepuvun tai conipuvun virkaa, mikä selittää asujen vähäisemmän käytön. Satulla ei ole ikinä ollut mitenkään erityisen paljon tyyliin kuuluvia vaatteita. Suurimman osan vaatekappaleista oli Päivi ommellut tai Satu löytänyt sattumalta, joten monet asukokonaisuudet olivat keskenään hyvin samanlaisia. Jotakin pysyvää on tyylistä jäänyt: Satun rakkaus muovihelmikoruja kohtaan. Helmitöitä, etenkin itse tehtyjä, löytyy melkein jokaisesta Satun tyylistä.

2010 Päivi sai tehtäväkseen valmistaa Satulle UFO-housut. Hän halusi luoda vähän yksilöllisemmät reivipökät ja teki hakamat. Leveät lahkeet niissäkin. Von Aidainderin rave-hakamat valmistetaan edelleenkin kahdesta kankaasta: Eteen ja taakse tulee kuviollinen kangas, ja sivuille yksivärinen. Alla näette esimerkin.

Kikucon2012AngryRaverBird1.jpg

Satu on tehnyt huomion koskien kandi raver -tyylin tulevaisuutta. Nykyään monet ulkomaalaiset reivaajat yhdistävät japanilaista muotia tyyliinsä ja lopputulos on kawaii raver. Neonvärien tilalle on tullut pastellinsävyjä ja erilaiset japanilaiset hahmot seikkailevat vaatteiden kuoseissa. Leveälahkeiset housut ovat saaneet seurakseen tyllihameita ja itsensä koristelu muovisella sälällä ottaa vaikutteita decorasta. Mutta yksi asia säilyy aina: helmityöt. Mitä japanilaisuuteen tulee, niin kandi raver on alkujaan englantilainen tyyli. Valitettavasti monet elävät edelleen siinä harhaluulossa, että kaikki kivan näköinen pukeutumisessa on_vain_ja_ainoastaan_Japanista ja tunnetaan nimellä cosplay.

Mennään seuraavaan "kivaan japanilaiseen cosplayhin":

RadicalPunk2.jpg

Vuosi 2010. Päivi totuttaa ammattikorkeakoulussa opettajia erilaisiin(?) visioihinsa tekemällä hihattoman yläosan mustasta ja punaisesta vinyylistä.

ScaryNurseMiikaOjamo2.jpg

Vuosi 2011. Kuopiossa on Chibicon, Von Aidainderin myyntipöytä ja pelottava sairaanhoitaja. Päivi totuttaa opettajia erilaisiin(?) visioihinsa tekemällä korsettikurssilla valkoisen PVC korsetin.

Sand.jpg

Syksy 2011. Päivi leikkaa itselleen irokeesin. Vaikka Päivillä on nykyisin pidemmät hiukset, henkisesti hänellä on aina irokeesi.

DeadRocker2.jpg

2012 syksy

 

Peace, Love, Unity, Respect, Responsibility

- Päivi ja Satu