On aika julkaista Leikkipuiston juhlapäivityksen neljäs ja viimeinen osa! Olemme näyttäneet teille tyylivalokuviamme vuosien varrelta. Aikaisimmat kuvat ovat vuodelta 2010. 2009 Päivi aloitti puvustajan opinnot Mikkelin ammattikorkeakoulussa Savonniemen kampuksella, ja samalla hän aloitti uusia, mutta jo pitkään häntä kiinnostaneita, harrastuksia. Päivi pyrki aina tekemään koulutöistään erikoistyyliharrastusta tukevia. Tämä onnistui ilmeisen hyvin, sillä jo 2010 alettiin saamaan julkaisukelpoisia ja meidän silmissä aikaakestäviä tyylivalokuvia. Tyyliä rakentamassa ovat aina oleellisena osana olleet Päivin tekemät vaatteet tai vähintäänkin hiussysteemit. 2009-2010 meillä ei ollut rahaa millä hummailla. Jos vaatteita halusi, ne piti ostaa kirpparilta tai tehdä itse.

Jos vaatteet kiinnostavat teitä, hakeutukaa ihmeessä vaatealalle opiskelemaan! On hulluutta tehdä toisin. Kun löytyy ammattitaitoa, katsoo vaatteita toisin silmin. Alkaa kiinnittämään huomiota sellaisiin asioihin kuin ekologisuus, valmistusolosuhteet, istuvuus, materiaali, onko vaate hyvännäköinen ja kestävä... Ompelutaito on mahtava taito tässä maailmassa, missä käsityöt ovat muutenkin katoava luonnonvara. Päiville käsityötaito on luomisen taitoa. Jos osaat ommella, voit luoda kaikki unelmiesi asut ja tyylit todeksi! 

Uskomme vahvasti, että ihmiset tulevat onnelliseksi kun he osaavat tehdä jotakin. Tästä syystä on tärkeää, että jokainen meistä osaisi jonkin taidon. Jos arki tuntuu harmaalta, yritä löytää jokin luova taito, mihin pistää energiaa: Neulominen, piirtäminen, meikkaaminen, huovuttaminen, kuppikakkujen leipominen, ovikranssien teko... Ei pidä vähätellä kenenkään valintaa tässä aiheessa. Älkää myöskään vähätelkö itseänne. Jokainen on hyvä jossakin. Tärkeää on, että tekee sitä mistä itse pitää eikä anna alakulolle valtaa. Jos aloittaa uuden harrastuksen, ei pidä lopettaa heti alkuunsa vain koska ei ole heti hyvä siinä. Erikoistyylipukeutumisessa käsityötaidoista on todella paljon hyötyä. Ompelutaitoisena opit ymmärtämään tyylisi ulkoista rakennetta. Jo pelkästään siitä, että osaa tehdä rusetin, on iloa pukeutumiseen. Silloin kun tekee vaatteita vaikka myyntiin, niiden teknisellä toteutuksella on väliä. Jos tekee tavaroita vain itselleen, voi määrätä valmistustavan omalle taitotasolle sopivaksi. Ei tarvitse ottaa turhia paineita ammattitaidosta, koska jos pitää ammattitaitoa edellytyksenä luovuudelle, jätämme itsemme paljosta hauskasta paitsi. 

Erikoistyylipukeutumisessa voi kaivata voimakkaasti yhteisön hyväksyntää. Mainittakoon, että joskus oman tyylin valintaan vaikuttaa oleellisesti juurikin yhteisö. Jos edustaa jotakin tyyliä tai tyyliyhteisöä, kannattaa miettiä millaisen kuvan antaa pukeutumistyylin edustajista. Negatiivinen mielikuva ajaa uudet harrastajat pois. Joskus yhteisön hyväksynnän tavoittelu johtaa siihen, että ottaa (liian) paljon paineita tyylistään ja sen yksityiskohdista. Uskaltakaa olla yksilöitä myös yksilöiden keskellä! Vuosia sitten Päivi harmitteli kun hänellä ei ollut juuri niitä tietynlaisia koruja yms. Nykyään hän on iloinen siitä, että oli edes vähäsen jotakin erilaista ja uniikkia. Ei se tyyli siitä huonontunut. Erilaisuus tekee pukeutumistyyleistä monimuotoisia ja kestäviä. Tässä kohtaa pitää tietenkin muistuttaa, että tietynlaisiin tyyleihin kuuluu tietynlainen tapa pukeutua, meikata ja laittaa hiuksensa. Nimellisillä tyyleillä pitää olla yhdistäviä tekijöitä, eräänlainen pukeutumisetiketti. Mikäli kokee, ettei halua sitoa itseään mihinkään tiettyyn tyyliin, pukeutukoon vapaasti. Tällöin ei kuitenkaan kannata kutsua itseään tyylin ainakaan täysipainoikseksi edustajaksi. Leikkipuisto kaksikko ei edusta tällä hetkellä yhtään nimellistä tyyliä, mutta tunnemme kyllä monet tyylit ja niiden historian erittäin hyvin.

Juhlapäivityksen viimeisessä osassa on luvassa paljon tuubitukkaa.

BlueCyber.jpg

Cyberlox on tuubimainen ilmankevyt materiaali, jota näkee mm. cyber goottien kampauksissa. Cyberloxia myydään monissa eri väreissä ja koossa. Loxin lisäksi kampauksiin saatettiin laittaa mm. rexlacea (eräänlaista muovinauhaa) ja foamia/softista. Jos tykkäsi yhdistää muovimateriaaleja ja hiuskuitua, kunnon miksaus saatiin aikaiseksi laittamalla sekaan vielä rastoja ja lettejäkin. Nämä kaikki kiinnitettiin ponihäntiin tai erilaisiin hiuskiinnikkeisiin, jotka laitettiin oman valintansa mukaan peruukkiin tai omiin hiuksiin kiinni. Kampaukset eivät ole todellakaan niin painavia kuin miltä näyttävät.

Blue-Daba-Daa.jpg

CyberPinkkiValkea.jpg

Tätä kuvaa katsoessaan Satu muistaa aina sen isän, joka nähdessään Satun tässä asussa osoitti häntä ja sanoi vieressä olevalle pikkutytölleen "Katso, Hello Kitty!". Todella hauskaa, mutta ei, me olemme ihmisiä. Emme eläimiä, emme nukkeja, emmekä varsinkaan kuvitteellisia hahmoja. Kun lapsi osoittaa sinua ja sanoo "Kissa?", oikea vastaus ei ole "Kyllä, kissahan se siinä!", vaan "Ei, siinä on kivasti/nätisti/hauskasti tms. pukeutunut tyttö/poika/ihminen tms."

Emme ole myöskään tyttöjä, vaan aikuisia naisia.

PrincessLemon%20%281%29.jpg

Vuosi 2010. Päivi on 21-vuotias.

DollyFace.jpg

CandyGoottiPinkkiKelta.jpg

Kaikki Satun päällä olevat korsettimaiset topit ovat joustavaa puuvillaa ilman luita. Satu ei ole koskaan tykännyt kireistä korseteista.

Toxic.jpg

2011 yllä ja alla

Coldie.jpg

FairyMallikuva.jpg

Pitsistä ja nauhasta tehdyt saparot vuonna 2010.

Cybe.jpg

CandyGoottiDesuconFrostbite2012.jpg

Kutsuimme tällöin Satua nimellä Hattara Meduusa. Päässä on pino poltinlonkeroita.

CyberPolice.jpg

CandyGoottiDesucon2011.jpg

Syksyn aikana myimme viimeisetkin loxit pois. Korsetit, pörröiset säärystimet ja röyhelöhameet ovat menneet kaupan kirpputoreilla jo aikaa sitten. Samalta näyttäminen vuodesta toiseen ei houkuttele meitä. Joka vuosi löytyy jokin uusi inspiroiva asia, joka muuttaa meidän tapaamme pukeutua. Pukeutumiseen vaikuttaa voimakkaasti yksinkertainen fakta siitä, että käytössä vaatteet kuluvat ja menevät yleensä lopulta käyttökelvottomiksi. Roskakorikelpoisia uniikkikappaleita on vaikea hankkia uusina. Kun nykyinen Wannabe avasi ovensa Savonlinnassa talvella 2010, ilmestyi pian meidänkin pukeutumiseen Hell Bunnyn mekkoja. Yksittäinen kauppa voi muokata tietyn alueen ihmisten pukeutumista yllättävän paljon.

Kun tarkastelemme pukeutumistamme näissä neljässä valokuvasarjassa, huomaamme tyylimme muutoksen hidastuneen. Ennen monet tyylit kestivät käytössä vain noin vuoden. Listasimme tähän muutaman syyn:

1. Kun lähtee liikkeelle nollapisteestä, voi mennä useampi vuosi siihen, että alkaa löytämään sellaisia asioita, joista ihan oikeasti pitää. Nämä asiat säilyvät pukeutumisessa mukana läpi vuosien ja lopulta tyyli kulminoituu näihin asioihin.

Satulla tämä tarkoittaa sitä, että Satu on luopunut melkein kokonaan mustan värin käytöstä. Mustaa voi nähdä enää vain hänen arkivaatetuksessa tai juhlapuvuissa.

2. Kun oman tyylin kuviot tulevat selviksi, yleensä kulutus vähenee. Emme koe tarvetta saada koko ajan uutta ja erilaista, sillä on tyytyväinen vanhaankin. On täysin OK käyttää samoja pukuja kerta toisensa jälkeen. Jos niistä pitää ja ne ovat kunnossa, niin olisi se sääli olla käyttämättä niitä vain siksi, että asu on jo kerran pidetty.

 

Sen pituinen se. Kiitos näistä kaikista vuosista ja kohti tulevaa! Lämmöllä muistamme teitä kaikkia, ketkä olette aina hyväksyneet meidät kummallisissa vaatteissamme. Elämän ei tarvitse olla tarua ihmeellisempää. Monesti riittää läheisten rakkaus ja se, että saat olla oma itsesi. Viettäkää hieno vuosi 2017!

IMG_4043.jpg

- Päivi ja Satu