Heippa äiti ja iskä!

IMG_4409.jpg

Muistatko iskä mistä me puhuimme automatkalla, kun olimme menossa lentokentälle? Tämä tarina liittyy siihen. Meillä ei ole paljoa valokuvia näyttää tässä päivityksessä, mutta tarina on sitäkin älyttömämpi!

IMG_4444.jpg

Tarinamme alkaa siitä, kun noin puoli vuotta sitten lisäsimme salaiseen cosplaylistaamme hahmon, kuka on kabuki. Japanilainen kabukiteatteri ja kabukinäyttelijät ovat olleet meille tuttuja jo vuosia, ja aloimme syventää tietouttamme. Tutustuimme kirjoihin ja nettiartikkeleihin, ja katsoimme netistä videoita erilaisista kabukinäytöksistä. Varsin pian selvisi, että cosplaylistamme hahmo on mitä ilmeisemmin kabukileijona. Maata laahaavan pitkällä harjamaisella peruukilla ja tietynlaisella kasvomeikillä varustettuja kabukileijona näkee pääsääntöisesti Kagami jishi ja Renjishi -nimisissä kabukinäytelmissä.

Kaikista YouTuben videoista silmäämme pisti yksi erityinen kabuki. Hän ei esiintynyt teattereissa, vaan yleensä ostarin lavoilla, erilaisissa tapahtumissa ja illanvietoissa. Tästä huolimatta hän oli meistä juuri niin uljaan näköinen kuin mitä kabukileijonan pitääkin olla. Näin me löysimme Kabuki Entertainment Group Miyabi-Ya Japanin keulakuvan. Miyabi-Yan ideana on tehdä kabukiteatterista ihmisille helpommin lähestyttävä muoto ja tästä hyvänä esimerkkinä toimii esitysten tuominen julkisille paikoille kaikkien nähtäville. Miyabi-Yan esityksiä löytää paljon YouTubesta ja niissä voi nähdä perinteisten kabukileijonien lisäksi mm. samurain, ninjan ja jättiläiskäärmeen.

IMG_4441.jpg

Juuri ennen lähtöämme Japaniin Miyabi-Ya ilmoitti Facebookissaan esiintyvänsä uuden vuoden jälkeen 2. ja 3. päivä AEONin ostarilla Koshigayassa. Päätimme siltä seisomalta, että sinne meidän on päästävä. Otimme sijainnista selvää Facebookin tarjoaman Bingin kartan avulla, teimme matkasuunnitelman ja lähdimme kahdestaan reissuun 2. päivä. Hieman kuumotti matkustaa Japanissa ensimmäistä kertaa ihan vain kahdestaan, mutta matkamme sujui hyvin ja pääsimme kartan näyttämään sijaintiin Gamon asemalle. Seurasimme tarkasti kartan reittiä, mutta aikamme käveltyämme aloimme pikkuhiljaa tajuta, ettei täällä päin voi olla mitään ostaria. Olimme keskellä ei-mitään jossain taajamassa! Tarkistimme kartan monta kertaa puhelimesta ja aina se näytti meidän olevan oikeassa paikassa.

IMG_4413.jpg

Peräkylän shoppailumahdollisuudet

Noin kolme tuntia harhailtuamme rättiväsyneinä lähdimme kävelemään ison tien vartta toivoen sen vievän meidät alueelle, jossa olisi enemmän ihmisiä ja näin ollen myös enemmän kauppoja. Päivi oli jo valmis palaamaan asemalle ja matkustamaan takaisin kämpille, mutta Satu ruinasi häntä jatkamaan "käydään vielä tuolla etsimässä". Sitten näimme kaukaisuudessa siintävän ostarin katon, jossa luki AEON! Kauan eläköön suomalainen sisukkuus! Kiirehdimme sinne ja kävelimme ostaria ympyrää, mutta emme nähneet paikkaa, jossa voisi kukaan esiintyä. Tunnistamme kyllä Miyabi-Yan mainosliput. Lopulta Päivi meni kysymään asiasta yhdeltä myyjältä. Miesmyyjä parka ei ymmärtänyt yhtään mitä me tarkoitimme, mutta yritti parhaansa mukaan auttaa meitä. Ohitsemme sattui kävelemään japanilainen nainen, joka selitti kiireesti myyjälle jotain japaniksi ja pyysi meitä tulemaan mukaansa. Hän kertoi tietävänsä missä Miyabi-Ya esiintyy ja saattoi meidät miehensä ja tyttärensä kanssa asemalle. Asemalla hän neuvoi raiteen ja kehoitti jäämään seuraavalla pysäkillä pois. Japanilaisia enkeleitä <3.

IMG_4419.jpg

IMG_4422.jpg

Tässä kohtaa meille valkeni, että Facebookin antama Bingin kartta oli todella, todella, todella väärässä. Se oli neuvonut meidät täydellisesti harhaan ja kyllä suututti! Seuraava asema oli Koshigaya Lake-Town, joka lausuttuna kuulosti enemmän Break Downilta, eli mm. hermoromahdukselta joka meille oli tulla kun harhailimme monta tuntia Gamossa. Lake-Town näytti lupaalta, sillä heti aseman vieressä oli iso AEONin ostari. Siellä keskellä ostaria oli juuri käynnistynyt kello 15:00 Miyabi-Yan näytös. Onneksi yleisöä ei ollut tungokseksi asti ja saimme hyvät paikat aivan lavan vierestä. Kaiken harhailun jälkeen tuntui epätodellisesta nähdä jotain sellaista elävänä edessämme, mitä olimme tottuneet näkemään vain videoissa ja valokuvissa. Miyabi-Yan näytökset eivät ole kovin pitkiä. Yleensä ne kestävät noin 30-45 minuuttia. Nautimme täysin rinnoin jokaisesta minuutista <3.

IMG_4439.jpg

Näytöksen jälkeen ihmiset saivat ottaa valokuvia Miyabi-Yan kanssa ja myös me möngimme jonon jatkoksi. Mönkiminen on juuri oikea termi, koska ainakin Päivin jalat olivat täysin tohjona kävelemisestä. Olimme varanneet mukaamme kaksi erityisen hienosti(?) paketoitua lahjaa, jotka sisälsivät suomalaista suklaata. Sovimme, että Päivi menee valokuvaan ensin ja antaa lahjansa valkoiselle leijonalle. Satu menee Päivin jälkeen ja antaa lahjansa punaiselle leijonalle. Kaikki esiintyjät Miyabi-Yassa ovat uskomattoman taitavia, mutta me pidämme erityisesti leijonista. Valokuvauksen jälkeen pohdimme lavan vieressä miten pääsemme Lake-Townista pois ja ennen kaikkea kuka kantaa tohjojalka Päivin pois, kun herra valkoinen leijona saapui luoksemme kiittämään lahjoista. Keskustelimme lyhyesti siitä, mistä olemme tulleet, mitä teemme Japanissa ja yritimme sopertaa englanniksi, mitä Miyabi-Ya meille merkitsee. Keskustelu oli hyvin lämminhenkinen ja siitä jäi mielettömän hyvä olo <3! Leijailimme hihitellen takaisin asemalle ja sieltä takaisin Nipporiin. Päätimme palata seuraavana päivänä katsomaan esityksen ihan kunnolla mm. siitä syystä, että herra valkoinen leijona kutsui meidät.

IMG_4424.jpg

Päivi oli pukeutunut kansallispukuun, koska koki tilanteen niin arvokkaaksi.

IMG_4429.jpg

Näyttäisi siltä, että Satun hiukset vaihtavat väriä ympärillä olevien asioiden mukaan.

3. päivä pääsimme Lake-Towniin ilman ongelmia. Ehdimme kierrellä ostaria ja katsella ympärillemme ihan kunnolla ennen kuin kello 15:00 näytös jälleen alkoi. Ostari oli sen verta iso paikka, että olimme eksyä sinne. Mainittakoon, että olimme myös eksyä takaisin tultaessa Nipporin asemalle – emme löytäneet uloskäyntiä ´^^. Varasimme seisomapaikat keskeltä takariviä ja kihisimme innoissamme hymy korvissa. Toivottavasti tulemme näkemään Miyabi-Yan esityksiä livenä vielä jatkossakin. Jos show tulee julkaisuun YouTubeen, laitamme linkin tänne niin voitte käydä katsomassa miten mainio esitys oli kyseessä! Emme julkaise valokuvia näytöksestä, koska ryhmän toiveesta näytöksiä ei valokuvata tai videoida.

Koska leijonan harjan koskettaminen tuo onnea, esitykseen kuului perinteinen "leijonan harjan" heiluttaminen yleisöön. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että pitkästä peruukista saattoi saada päin pläsiä. Aikuiset nauroivat – osa lapsista itki ja oli kauhuissaan. Shown lopuksi valokuvaamista tapahtui lavan molemmissa päissä: Lavalla Miyabi-Yan kanssa ja toisessa päässä meidän kanssa. Kun yhdelle ihmisille antoi luvan kuvata, kaikki muutkin uskalsivat tulla kysymään samaa. Näytimme kaiketi vähän bändiltä, koska ihmiset kysyivät onko meillä esitys jossakin. Päivi vitsaili, että olemme suomalainen punkbändi Kirkkomäen Kamarikuoron Naislaulajat (feikkibändimme nimeä ei saa pölliä). Heitimme heipat herra valkoiselle leijonalle, ruokakauppaan ja leijailua takaisin kämpälle.

Tarinan opetus on selkeä: Ei pidä luovuttaa. Jollakulla tuolla jossakin on kiero huumorintaju: Pitää harhailla tuntitolkulla ja käydä koko tunneskaala lävitse ennen kuin löytää itsensä puristamasta valkoisen leijonan käpälää. Emme koskaan kuvitelleet pääsevämme näkemään Miyabi-Ya livenä puhumattakaan siitä, että koskaan juttelisimme herra valkoisen leijonan kanssa. Jotkut unelmat toteutuvat <3. Suuri kiitos japanilaiselle perheelle, joka opasti meidät oikealle ostarille ja kiitos Miyabi-Yalle hienoista näytöksistä.

IMG_4430.jpg

Junassakin oli leijona

IMG_4433.jpg

Ja telkasta tuli illalla tosi paljon kabukijuttuja! Ihan parasta <3. Ei lähdetä täältä koskaan.

 

- Päivi & Satu

IMG_4536.jpg