IMG_1982.jpg

Kun Street Fashion Finland perustettiin maaliskuussa, jo heti alussa tuli puhe hanamista ja sinne jonkinlaisen ohjelman järkkäämisestä. Muutamaa kuukautta myöhemmin hanami sitten koitti ja sinne oli sovittu Street Fashion Finlandin miitti. Miitti ei ollut meille ainoa syy hakeutua sunnuntaina 21.5 Helsinkiin. Emme ole koskaan aikaisemmin vierailleet Roihuvuoren hanamissa, joten uteliaina lähdimme katsomaan millaisesta tapahtumasta on kyse. Raskaan työviikon päätteeksi lauantaina kiirehdimme junaan ja matkustimme tuttuun tapaan välipysäkille Kouvolaan vanhempiemme luokse. Sunnuntaina heräsimme klo 6:00 laittautumaan valmiiksi, ja vähän jälkeen 9:00 matka jatkui junalla retkieväät kainalossa Helsinkiin. Helsingin asemalla tapasimme ystävämme ja "matkaoppaamme", kenen avustuksella pääsimme Roihuvuoreen :).

Sää oli mitä kaunein ja kirsikat upeasti kukassa <3. Tapahtuma alkoi klo 12:00. Olimme paikalla vähän etukäteen. Valitsimme rinteestä mukavan aurinkoisen paikan, levitimme siihen piknikhuopamme ja teimme olomme kotoisaksi. Street Fashion Finlandin hanamimiitti oli valmis alkamaan! Vaikea sanoa montako ihmistä miitissä kävi, koska porukka sai tulla ja mennä oman mielensä mukaan. Ensimmäiset katumuodikkaat ilmestyivät jo heti 12:00, ja kun me lähdimme kohti asemaa 17:00, miittipaikalle jäi vielä ihmisiä ja ylläpitoa.

IMG_1825.jpg

Jotta Striittiksen pystyisi bongaamaan helpommin eri tapahtumista, Päivi valmisti yhteisöllemme lipun! Valkoisessa pystylipussa lukee liiloilla kirjaimilla Street Fashion Finland. Lippu itsessään menee pieneen tilaan, mutta lipputanko on pitkä puinen luudanvarsi. Oli vähän kiusallista kävellä sen kanssa kaikkialle etenkin, kun Päivi näytti siltä, että voisi lyödä luudanvarrella jotakuta ilman mitään järkevää syytä X_X. Lipun merkittävin ongelma on se, ettei se pysy itsekseen pystyssä :´D. Jonkun piti aina pidellä lippua miittipaikalla. Lippu auttoi ainakin muutamaa henkilöä löytämään miittipaikalle ja lepattihan se kivasti tuulessa.

h1.jpg

Meitä oli jo etukäteen vähän varoiteltu siitä, että hanamissa salamavalot räiskyvät. Erikoisesti pukeutuneet henkilöt herättävät huomiota, ja heitä halutaan kuvata. Koska kävijöitä on hanamissa tuhansia, kameroille poseeratessa saisi varmasti menemään koko päivän! Päätimme, että Striittiksen miittipaikka on kuvausvapaata aluetta. Jos haluaa poseerata kameroille, täytyy mennä vähän matkan päähän kuvattavaksi. Meitä istumassa huovalla ei saa kuvata. Meillä on oikeus pitää piknikkiä rauhassa ilman kameroita. Tästä syystä laitoimme miittipaikan ympärille kaksi kuvauksen kieltävää kylttiä. Kylteille oli käyttöä: Vähän väliä joku suuntasi kameransa meitä kohti, ja silloin punainen kieltolappu kohotettiin kameraan päin. Usein tämä tehosi, toisinaan taas ei. Eräs henkilö totesi, että kumma juttu ettei meitä saa kuvata vaikka näytämme siltä, että haluamme tulla huomioiduiksi X_X! Jos jollekulle on jäänyt epäselväksi, niin katumuotiharrastajat pukeutuvat itsensä vuoksi, eivät saadakseen huomiota. Jos kohteliaasti pyytää luvan, saattaisihan sitä kameran eteen hivuttautuakin, mutta ei lupaa, ei kuvaa. Miksi täytyy sitten olla niin "aggressiivinen", että heiluttaa "punaista korttia" jokaiseen kameraan? Miksi ei voi vain sanoa "Ei kuvia kiitos!". Syy on se, ettei sanominen kaikkia estä. Kuvauksen kieltävän kyltin näkyminen valokuvassa muistuttaa siitä, ettei kuvaa olisi saanut ottaa. Yhteenveto: Kuvaaminen on jees kuvaustilanteessa ja luvan kanssa, mutta ei silloin kun haluat vain oleskella kavereidesi seurassa. Silloin se on tunkeilevaa.

Meitä jäi hanamissa ihmetyttämään joidenkin ihmisten tapa kommentoida asuasi muutaman metrin päästä siten, että sinä kuulet sen, mutta puhetta ei ole osoitettu sinulle, vaan esim. ystävälle tai lapselle. Päivän aikana sai kuulla melkoisia spekulaatioita siitä, mitä asusi esittää ja mikä on päivän tyylin nimi. Suurimmassa osassa tapauksia selitykset menivät täysin metsään. Vähän harmittaa, koska jos seisot siinä vieressä, niin miksi sinulta itseltään ei voida kysyä mikä on päivän asun teema sen sijaan, että heitetään luulot ilmoille. Hyvänä puolena se, ettei kukaan sentään haukkunut meitä tai asujamme. Vaikka selitykset olivat vähän ihmeellisiä, sentään olivat positiivisia!

IMG_1837.jpg

Hanamissa järjestettiin pukukilpailu. 15 kisaajaa kutsuttiin mukaan tapahtumakävijöistä. Ensin Satulle käytiin ojentamassa kilpailunumero, ja vähän ajan kuluttua myös Päivi kutsuttiin mukaan kisaan. Ohjeiden mukaisesti lähdimme lavan taakse odottamaan kilpailun alkua. 15 kilpailijaa edustivat mm. katumuotia, cosplayta ja perinteistä japanilaista pukeutumista. Meidät järjestettiin jonoon odottamaan lavalle pääsyä. Siinä jonossa sitten seistiin useampi minuutti. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Lukuisia kuvaajia kertyi jonon eteen ottamaan kuvia kisaajista. Satu hymyili aurinkoisesti ja poseerasi kameroille - Päivin päässä jyskytti orastava nestehukka ja auringonpistos, ja hän yritti mennä piiloon päivänvarjon ja Striittiksen lipun väliin. Jos kilpailussa pärjäämisen ehto olisi ollut hymyily ja reipas asenne, Päivi olisi todennäköisesti ollut viimeisellä sijalla. Alkoi vähän vastuuttomuus painamaan mieltä: Näinkö kauan tässä menee? Meidän pitäisi olla hostaamassa miittiä, ei lavan takana pukukilpailussa X_X! Lavalle noustiin numerojärjestyksessä. Poseeraus yleisölle ja vastaus haastattelukysymykseen.

IMG_2093.jpg

Päivin päivän asu oli vähän hutaisten koottu (ja hamekin on jo tuossa kohtaa päivää todella kurtussa). Upouuden takin seuraksi piti valmistua tyylin sopivat farkut, mutta aika ei riittänytkään kaikkeen. Niinpä Päivi päätti pukea Hypeconia varten valmistamansa koulupuvun. Lopullinen asukokonaisuus sisälsi vähän kaikkea Japaniin liittyvää.

IMG_9387.jpg

Uuden takin näyttävin osa on selkäpuoli. Sen kuvitus on peräisin matkamuisto seinävaatteista, kangasmerkeistä ja Japanista tuoduista kankaista. Takki on vuoritettu yukatamaisella kankaalla. Kultaiset napit ovat kirpputorilta. Päivi osti niitä kenkälaatikollisen 7 eurolla ja nappeja on vielä reilusti käyttämättä.

IMG_9396.jpg

IMG_9404.jpg

IMG_2100.jpg

P%C3%A4ivi1.jpg

Kilpailussa jaettiin viisi palkintoa: Erikoisin asu, söpöin asu, yksityiskohtaisin asu, coolein asu ja harmonisin asu. Satu voitti yksityiskohtaisimman asun palkinnon. Päivi voitti harmonisimman asun palkinnon, joka herätti pienen nauruntyrskähdyksen. On vaikea kuvitella lavalla yattaaaaa (jap. jippii) kirkuvaa "sukeban kabukia" päivänvarjo jalkojenvälissä, Striittiksen lippu pään yllä liehuen ja kieli suusta roikkuen mitenkään "harmonikseksi". Mutta mitä tulee asukokonaisuuteen, niin kyllä se melko eheä oli :). Päivi hokee loputtomasti, että vaatteiden suunnittelussa ja pukeutumisessa on tärkeää kyky yhdistellä värejä, muotoja, teemoja ja materiaaleja. Vuosien työskentely yksityiskohtaisten asujen parissa on kehittänyt Päiville hyvän kokonaisuuden hallinnan kyvyn.

IMG_2126.jpg

Kaikki osallistujat saivat Geisha -suklaata ja koalapipareita. Voittajat saivat tämän lisäksi lahjapakkauksen, jossa oli mm. kulho, syömäpuikot, naposteltavaa ja karkkia. Suklaat veimme työpaikalle tuliaisiksi hanamista.

Pukukilpailun jälkeen kävimme ottamassa muutamia asukuvia. Tämä oli yllättävän hankalaa täpötäydessä puistossa, mutta onneksi lopulta löysimme kuvauspaikan, jossa oli sopivasti varjoa ja kirsikkapuut näkyivät taustalla edes vähäsen :).

IMG_2008.jpg

Satun mansikkaisen Polka the Strawberry Dot -asun on valmistanut Päivi. Kengät, peruukki ja lopullinen esillelaitto ovat Satun käsialaa. Hiuspanta ostettiin viime vuonna Japan Exposta Ranskasta ja sen valmistaja on Wonderland Design.

IMG_2031.jpg

IMG_2024.jpg

Kuvaamisen jälkeen pakkasimme tavaramme kokoon, heitimme heipat hanamiin jääville miittailijoille, ja lähdimme kohti asemaa. Huoletti vähäsen ehdimmekö junaan kun ihmisiä oli hanamin seurauksena niin paljon liikenteessä, mutta otimme ohituskaistan täysiin busseihin ja metroihin, kun saimme autokyydin asemalle eräältä miittiin saapuneelta henkilöltä! Lucky day :D! Seuraavana päivänä Päivi kärsi nestehukka+auringonpistos huimauksesta ja päänsärystä, ja meidän molempien korvankärjet olivat saaneet sievän punaisen värin itseensä.

Alunperin hanamin piti olla 13. päivä, mutta sitä siirrettiin noin viikolla eteenpäin. Hyvä veto, koska sunnuntaina kirsikat olivat kauniisti kukassa ja oli mukavaa päästä näkemään puiston puut vaaleanpunaisina. Hanamista tuskin tulee meille vuosittainen tapa, mutta kyllä siellä ainakin kerran kannattaa käydä ^^! 

 

- Päivi & Satu